Määrittelen hyökkäämisen tässä yhteydessä toimijan aktiiviseksi yritykseksi tuottaa vahinkoa toiselle osapuolelle. Puolustautuminen on hyökkäyksen kohteena olevan toimijan yritystä suojella itseään hyökkäyksen vaikutuksilta. Puolustautuminen voidaan jakaa aktiiviseen ja passiiviseen, kun taas hyökkääminen on aina aktiivista.
Passiivinen puolustautuminen pyrkii neutraloimaan hyökkäyksen vaikutuksen ryhtymättä hyökkääjän aktiiviseen vahingoittamiseen. Aktiivinen puolustautuminen eli vastahyökkäys pyrkii tuottamaan alkuperäiselle hyökkääjälle vahinkoa. Useimmat puolustusstrategiat ovat näiden kahden yhdistelmiä. Tehokkaan puolustuksen tarkoituksena on tehdä hyökkääminen kannattamattomaksi, tai ainakin mahdollisimman kalliiksi.
Yleisesti ottaen tasavahvojen toimijoiden joukossa hyökkääminen on aina helpompaa kuin puolustautuminen. Hyökkääjällä on puolellaan lukuisia etuja. Hyökkääjä voi valita olosuhteet itselleen otollisiksi. Mahdollista hyökkäystä odottavan puolustajan on oltava kaiken alkaa valppaana kaikilla mahdollisilla tavoilla, kun taas hyökkääjä voi odottaa ja valmistautua. Hyökkääjän tarvitsee löytää vain yksi toimiva tapa hyökätä, jonka jälkeen kaikki vanhentuneisiin puolustuskeinoihin sijoitetut resurssit muuttuvat turhiksi.
Kuvitellaan maailma, jonka ainoat asukkaat ovat kaksi revolverein aseistettua cowboyta jotka elävät keskenään sovussa. Jos toinen kuitenkin päättää yllättäen hyökätä toisen kimppuun, puolustautujalla on hyvin vähän mahdollisuuksia selviytyä samanlaisesta aseistuksestaan huolimatta. Hän ei osaa odottaa hyökkäystä eikä siksi pysty vastatoimiin ennen kuin on jo liian myöhäistä. Pang! Aargh!
Tilanne kuitenkin muuttuu, jos maailmaa asuttaa monta aseistettua cowboyta. Jos yksi heistä päättää hyökätä yllättäen toista vastaan, muut tajuavat tilanteen ja puuttuvat siihen. Oletusarvoisesti he puolustavat yllätyshyökkäyksen kohdetta, koska tajuavat että he voisivat yhtä hyvin joutua itse vastaavan hyökkäyksen kohteiksi mikäli sellainen toiminta aletaan sallia noin yleisemmin Pecosin länsipuolella.
Todellisessa maailmassa tilanne on tämän kaltainen. Ehdoton väkivaltamonopoli yksittäisen toimijan hallussa on harvinaisuus. Voimasuhteet ovat melko tasaisesti jakautuneina useiden eri eturyhmien kesken. Kukaan tai mikään taho ei ole yksinään niin vahva, etteivätkö muut tahot voisi tarvittaessa kukistaa sitä liittoutumalla keskenään.
Luulen, että tämä asiaintila syntyy itsesuojeluvaistosta. Konfliktitilanteessa on parempi mennä aina heikomman puolelle jotta kukaan yksittäinen pelaaja ei pääsisi kasvamaan liian voimakkaaksi. Vaisto sanoo, että vahvin on aina väärässä. Ehkä tämä osaltaan selittää myös sen, miksi enemmistöllä on yleensä tapana olla vähemmistöjen puolella.
8 kommenttia:
Oletko lukenut Sun Tzun Sodankäynnin taidosta? Mielenkiintoinen opus ilman muuta.
Joo, se on hyvää vessalukemista.
Ajattelin vaan kun kiinalaisetkin ehti viedä tän kirjoituksen ideaa pidemmälle tuhansia vuosia sitten.
Viittaan erääseen yksityiskeskusteluumme: Kun kirjoittaa näin selkeästi, niin on aina se riski, että joku sanoo asian olevan triviaalia. Mikä on tietysti tyhmää ja rumaa, koska juuri triviaalit asiat (eivätkä paljon muut) ovat niitä toistelemisen arvoisia.
Selkeys on hyveistä selkein.
Kirottua, täytyy mystifioitua!
Tästä kirjoituksesta harjoitustehtäväksi lukijoille jääköön tekstin tulkitseminen metatasolla, erillään sodankäynnin kontekstista. Ajattelin sen vaan olevan niin ilmeistä että en maininnut asiasta.
Eiköhän tuota mainitsemaani opusta nykyaikana lueta nimenomaan sen sisältämien, taustalla olevien ideoiden ja periaatteiden vuoksi... Mielestäni kirjoituksesi on hyvä ja selkeä mutta ei sen sisältämissä ideoissa mitään uutta ole.
Miksi pitäisi kirjoittaa mitään uutta?
Tosin, jos on ryhmät, vahvempi ja heikompi, niin vahvemman strategia voi olla jatkuvat hyökkäykset, vrt Israel/palestiinalaiset, Kiina/Tiibet, koulukiusaajat/koulukiusatut, eikä muut juuri puutu.
Lähetä kommentti