Suomen perustuslain lainaus sananvapaudesta kuuluu seuraavasti: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä." Wikipediassa sananvapaus määritellään mm. oikeudeksi "ilmaista ja vastaanottaa mielipiteitä kenenkään ennakolta estämättä".
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valtiovalta ei pyri aktiivisesti rajoittamaan kenenkään kansalaisen mielipiteen ilmaisuvapautta, ja estää ja rankaisee kansalaisiaan mikäli nämä yrittävät vaientaa toistensa mielipiteitä laittomilla keinoilla. Edes tässä ei aina onnistuta läntisissä sivistysvaltioissakaan, kuten esim. Pim Fortuynin poliittinen murha osoittaa. Monissa kolmannen maailman valtioissa politiikka on vielä huomattavasti suoraviivaisempaa.
Vaikka suorasta fyysisestä väkivallasta pidättäydyttäisiinkin, jäljelle jää vielä valtavasti erilaisia tapoja kiusata ja kiristää väärien mielipiteiden esittäjä hiljaiseksi. Viittaan vanhaan kirjoitukseeni aiheesta. Sosiaalinen hyljeksintä on yksi tehokkaimmista. Jos vaimo ottaa eron, töistä saa potkut ja pelikoneidenkin luona ikään kuin vältellään niin alkaa kovempikin jätkä miettiä mielipiteidensä hintaa.
Tehokkain tapa välttää sanomisistaan vastuuseen joutumista on kirjoittaa nimimerkillä. Tästä johtuen nimimerkillä kirjoitettuja mielipiteitä ei yleensä oteta kovin vakavasti. Lisäksi anonymiteetti ei ole koskaan sataprosenttisen varma.
Digitaalinen tiedonvälitys ovat osaltaan vapauttanut mielipiteenilmaisua. On kuitenkin naiivia olettaa, että internet tai muut digitaaliset viestimet olisivat jokin oma kokonaan erillinen universuminsa. Digitaalinen maailma on vain fyysisen jatke. Näppäimistön takana istuvan lihakasan henkilöllisyys voidaan selvittää ja tämän jälkeen hänen ruumiinsa voidaan rikkoa tai ainakin kiusata hiljaiseksi.
Näin on aina ollut ja tulee olemaan niin kauan kuin mielipiteen esittäjät ovat osa fyysistä maailmaa. Jos mielipiteistään joutuu kantamaan vastuun, kaikkea ei voi sanoa ääneen.
(Tähän kirjoitukseen ajatuksia herätti osaltaan Ilkka Kokkarisen tapaus, joka on herättänyt keskustelua muuallakin. Pohdintani on kuitenkin yleisluontoisempaa. En halua tällä kirjoituksella millään tapaa lähteä arvailemaan Kokkarisen motiiveja päätökselleen lopettaa bloggaaminen.
Ne tuntee vain hän itse.)
2 kommenttia:
Katsoisin että uhka vaimon/seurustelukumppanin ja työpaikan menetyksestä ovat eri viivalla. Kumppani on valinnut sinut ruumistisin perustein (esim.persoonallisuus), ja jos persoona ei enää miellytä, ei eron ottamisessa ole nokan koputtamista. Työnantajalla ja yksityisillä mielipiteillä ei puolestaan pitäisi olla mitään tekemistä toistensa kanssa.
En ota kantaa oikeudenmukaisuuteen. Kumpikin on rangaistus, joka voi seurata tietynlaisen merkkijonon tuottamisesta. Jos seuraukset ovat ennakoitavissa niin kannustinvaikutus on olla tuottamatta kyseistä merkkijonoa.
Lähetä kommentti