Olen käynyt taidemuseossa, koska tykkään katsella värikkäitä kuvia. Katsellessani vanhojen mestarien maalauksia koen ihailua neroutta ja valtavaa teknistä osaamista kohtaan, mutta taustalla myös tiettyä vastenmielisyyttä niitä luonutta maailmaa kohtaan.
Menneiden vuosisatojen taide jota usein niin vastuuttomasti ja varauksettomasti ihaillaan, on oikeastaan poikkeuksetta jonkin muinaisen valtakunnan harvalukuisen taitelijaeliitin harvalukuisen älymystön nautittavaksi tuottamaa. Iljettävää barbaarista pönötystä.
Aina toisinaan saa kuulla valituksen siitä, kuinka nykyaika ei arvosta enää ainutlaatuisuutta ja todellista neroutta. Nähdäkseni tähän liittyy aina jonkinlainen prinsessafantasia; halu kohota ylhäisessä yksinäisyydessään säihkymään moukkien likaisten massojen yläpuolelle säihkyvää, kirkasta valoa näyttämään.
Monen prinsessan mielestä prinsessan asemasta katoaa hohto jos kaikki muutkin saavat olla prinsessoja. Luulen, että juuri tästä on kysymys kulttuuriväen mekastamisessa. Eliitti haluaa puolustaa ikimuistoista perintöasemaansa vapaalta kilpailulta. Tämä koskee luonnollisesti myös muitakin aloja kuin taidetta, mutta taidan silti pysyä aiheessa.
Kulloisenkin nykytaiteen tilaa on jaksettu kauhistella kautta aikojen. Nykytaide tietysti onkin enimmäkseen silkkaa roskaa. Kelle tahansa keskinkertaisuudelle on mahdollista tuottaa kulttuurimateriaalia ja levittää sitä mielin määrin. Tämä on ainoastaan hyvä asia.
Määrä tuottaa laatua. Massakulttuurin riveistä kohoaa jatkuvasti enemmän helmiä, kuin yksikään renessanssinero olisi koskaan pystynyt kuvittelemaankaan. Taiteen demokratisoituminen etenee. Lähinnä teknologisen kehityksen ansiosta keskikertaisuudet voivat tuottaa valtavasti materiaalia toisille keskikertaisuuksille. Volyymi on mittaamattomasti arvokkaampaa kuin yhdenkään yksittäisen neron saavutukset.
Kaikki muuttuu paremmaksi. Oikeastaan mikä tahansa uusi on parempaa kuin vanha. Monesti on näin jopa ainoastaan laadullisesti, vaikka tuotantomäärät jätettäisiin arvioimatta. Määrillä arvioiden massatuotettu kulttuuri hakkaa kustannustehokkuudellaan jonkun hullun, kärsivän neron juovuksissa ja sydänverellään raapustaneet yksittäiskappaleet aivan koska tahansa. Tarjonnan moninaisuus on rikkautta.
Olen muuten keskinkertaisuus, ja oikeastaan ylpeä siitä.
torstai, lokakuu 12, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
18 kommenttia:
Kulttuurikaanonien ja pönötyksen erinomaisuus piilee siinä, että ne helpottavat kuluttajan elämää. Itsestä riippumaton ennakkovalinta on hyvästä, koska aika monet haluavat myös käydä töissä, panna puolisoaan, nukkua ja sen sellaista. Pönöttämisellä on aivan liian huono maine. Useimmissa tapauksissa Helsingin Sanomien kulttuurikriitikko on juuri oikea henkilö määrittämään sen, mikä on hyvää ja huomion arvoista.
Kaikki haluavat ennakkosuodatusta. Juuri tästä syystä perinteiset mediayhtiöt ja niiden joukkoviestimet eivät mihinkään katoa. Tästä samasta syytä esimerkiksi Tammi-kustantamon Keltainen kirjasto -niminen, ulkomaista laatukirjallisuutta julkaiseva romaanisarja on arvokkaampi asia kuin kaikki maailman blogit yhteensä.
Joku omahyväinen ääri-individualisti voi tietysti väittää, että on jotenkin siistimpää, riippumattomampaa ja älykkäämpää surffata netissä lukemaan Tommipommia kuin lukea kirjastosta lainaamansa Karamazovin veljekset.
Luonnehtisin sellaista asennetta Internet-ajan prinsessasyndroomaksi.
Näin se menee.
Anonyymi: Väitän että paljon esimerkiksi joukkoviestimiä tehokkaampi suodattava viiteryhmä on esimerkiksi yksilön tuttavapiiri, joka usein jakaa yhteiset arvot ja näkemykset. Jos yksilö ei nimenomaan hae erilaisuutta, pyrkii hän toimimaan tämän ryhmän odotusten mukaisesti.
Pönötyksellä on puolensa. Koitan selittää tarkemmin.
Tietenkin pidän jotain Dostojevskia parempana kirjoittajana kuin jotain Tommipommia. Tulee kuitenkin muistaa, että kun D. kirjoitteli mestariteoksiaan, tuhansien lukutaidottomien maaorjien laumat raatoivat ravassa ja saastassa.
Se, että nykyään joku T. kirjoittelee huvikseen nettiin röppöjuttuja joissa saattaa joskus olla asiaakin ei millään tavalla vähennä D:n arvoa. Ihmiset voivat edelleen mennä kirjastoon ja lainata klassikoita. Heillä on vain enemmän valinnanvaraa, ja se on erinomainen asia.
...miljoona apinaa kirjoituskoneineen vastaan Shakespeare.
Yhyy, minua solvataan, lopetan kirjoittamisen.
Siat, potkitte maassa olevaa! Minulle ollaan yhtä ilkeitä kuin Turistille, vaikka ette voi edes tietää oikeasti millainen olen. Nörttipojat tekevät taas yleistyksiä tekstien perusteella. Oikeasti olen tietenkin viisas, hyvä, oikeudenmukainen, kaunis ja aivan liian uhrautuva. Yhyy, byyh.
Siis ymmärrätkö vanhan taiteen ja silloisen yhteiskunnan välisen yhteyden jotenkin näin: koska maaorjat/köyhät/alistettu rahvas teki ennen "varsinaisen" työn lähes ilmaiseksi, jäi rikkailla varaa, aikaa ja kiinnostusta pitää yllä hra Taiteilijaa, jonka kirjoitusten/maalausten/musiikin ilmestyminen aikalaisten sekä meidän nykyisten pässinpäiden hämmästeltäväksi mahdollistui..? Ja että nämä mestariteokset ovat arvokkaampia kuin satunnainen blogi.
Ja yritätkö sanoa, ettei nykyisessä Suomessa olisi enää vastaavaa taiteilijan ylläpitojärjestelmää vaan olisimme kaikki yhtä paljon/vähän tuettuja? Olen aina luullut, että vastustat jääräpäisesti apurahoja, mutta eikö tämän valossa ole selvää, että niitä tarvitaan. Muutenhan saadaan pelkkää töiden jälkeen hutaistua vitutusblogia aikaan.
On hienoa, ettei täällä nyt tarvita kuitenkaan maaorjia taiteilija-apurahajärjestelmän vastapuoleksi.
On tärkeää voida paneutua tekemäänsä kunnolla. Määrä ei todellakaan korvaa laatua, mutta kuten sanoit, määrä voi jossain määrin tuottaa laatua. Eli suurelle joukolle on annettava mahdollisuus tiettyyn pisteeseen (esim. avoin blogikirjoittelu, oman taiteen julkaiseminen netissä) mutta siitä joukosta pitää valita tietyt superkyvyt helmet, joiden panostusta pelkästään omaan taiteeseensa pitää tukea.
"Määrä ei korvaa laatua" argumentti on sikäli hassu, että blogit nimenomaan olivat ensin tällainen helmiä kaivava linkkijärjestelmä ja vasta myöhemmin assimiloituivat nettipäiväkirjojen kanssa etupäässä uutta materiaalia tuottaviksi olennoiksi.
Jos blogistanissa on jokin puute, se tuskin on filtterien ja parhaita paloja kaivavien toimijoiden olemassaolemattaolo.
"On hienoa, ettei täällä nyt tarvita kuitenkaan maaorjia taiteilija-apurahajärjestelmän vastapuoleksi."
Tottakai tarvitaan. Niitä nimitetään "veronmaksajiksi".
Tiedemies: Niin, mutta niillä menee huomattavasti paremmin kuin maaorjilla. Tasa-arvoistuminen ei tarkoita nykyään silti sitä, että taiteen tarvitsisi menettää kirkkain teränsä.
Jari, mikä toi miljoona apinaa kommentti on?
Otetaan tähän väliin tällainen kevyt katsaus kaupalliseen kulttuuriin ja tositeeveeseen. Eilen tuli taas "You think you can dance?" -ohjelma eli jenkkiformaatti melko lailla Idolsien tapaan, mutta tanssimalla. Jäljellä oli enää noin 15 kilpailijaa, joiden taso oli kautta linjan aika kova ammattitanssijoista katubreikkaajiin. Oli vaan pakko todeta, että koko elämän työstetty jazz/nykytanssi/balettitekniikka (eli sitkeä puurtaminen joka vaatii paljon aikaa) näkyi joissain esityksissä avaavan mahdollisuudet mihin vain muihinkin tyylilajeihin. Aikaa ja vaivaa ei kerta kaikkiaan voinut ohittaa.
Tässä kilpailussa juurikin kävi ilmi tuo suurelle joukolle annettu mahdollisuus (=määrä), joka tuotti laatua (ne muutamat helmet=laatu). Mutta jonkun se oli pakko karsia sieltä joukosta. Miljoona huonosti tanssivaa ei olisi tuottanut samaa hyvää.
Kisan jälkeen on tärkeää löytää niille helmille sellainen ympäristö, jossa kokonaisvaltainen keskittyminen tanssiin on mahdollista. Joidenkin hyvien tähtien vanhemmat eivät esimerkiksi olleet arvostaneet lainkaan uravalintaa ja pakottaneet lukemaan muuta alaa.
Ams:
Hehe, olet juurikin yksi niistä.
http://synapsi.net/juttu263.html
En mä ollu koskaan kuullu tollaista satunnaisuutta kuvaavaa juttua, sori tietämättömyyteni, mutta nytpä tiedän.
Ja olen yksi mistä? Apinoista? En lukeudu linkin alaosan kommentin viittaamaan ihmisryhmään. Tosin voi kestää melko kauan sen tsägän odottaminen, että jotain luettavaa sattumalta putkahtaa ulos. Mutta onhan se yhtä mahdollista kuin "sssssssssssssss*kakka*aoöugfoöausg"
Nih.
Hyvähyvä apina-amssi, alkaahan sitä tekstiä syntyä. :)
Oikeastaan koko neron ja apinalauman vastakkainasettelu on turha. Paremminkin on niin, että ne tekevät yhteistyötä ja synnyttävät kumuloituvaa informaatiota josta poimia sitten ne helmet. Monta aivoa ajattelee aina paremmin kuin yksi. Mitä useammalle annetaan mahdollisuus, sitä todennäköisemmin hyödyllistä informaatiota syntyy. Sivutuotteena syntyy tietysti paljon turhaa tai vähärvoistsaadsf 9832 % jukjuk nyt pitää mennä vessaan
Aidon konservatiivin mielestä nykytaide oli ennen parempaa. En ole mikään suuri taiteen tuntija, mutta omastakin mielestäni esimerkiksi kuvataide oli ennen nykyaikaisempaa. Nykyinen nykytaide on jotenkin vanhanaikaista.
On myös mahdollista, että taidearvostelmien totuusarvot eivät ole ajattomia. Toisinsanoen indeksikaalinen "Nykytaide on roskaa" pysyisi aina totena, koska nykyhetki liikkuu: mutta "Abstrakti ekspressionismi on roskaa" muuttuisi todesta epätodeksi kunhan aikaa on kulunut tarpeeksi.
Ihan näin takavasemmalta ja täysin torjumattomasti sinut on haastettu treffimeemiin! ;)
Kysymys:
pitäisikö ihmisen aina tykätä uudesta enemmän kuin vanhasta?
anonyymi: Eiköhän se ole jokaisen oma asia mistä tykkää.
Lähetä kommentti