Kävin hirvijahdissa. Nisäkäs, esimerkiksi hirvi tai jokin muu metsästettävä riistaeläin, ei olennaisesti eroa puusta. Kumpikin on vain esine, kappale elävää materiaalia jota voidaan työstää eri tavoilla erilaisilla työkaluilla.
Ruumis on monimutkainen ja herkkä kone, joka lakkaa toimimasta kohdattuaan tietyn määrän mekaanista vahinkoa. Yksinkertaisempana eliönä puu ei pakene uhkaa kovin nopeasti. Hirvi pakenee. Nisäkkäältä täytyy esimerkiksi puhkaista keuhkot jotta se joutuu pysähtymään. Vaurio aivoihin tai selkäydinjatkeeseen vie tajun ja elintoiminnot alkavat hiipua. Kaikki on nopeimmillaan ohi muutamassa sekunnissa. Tuska, hätä ja riehuminen ovat poissa.
Kun ruumis ei enää hangoittele vastaan, sitä voidaan alkaa muokata. Hirven kurkku ja vatsa leikataan auki. Veri lasketaan ulos. Henki- ja ruokatorvi katkaistaan ja niistä vetämällä sisäelimet kalvoineen aina peräsuoleen asti irrotetaan ruumista. Kuljetuksen helpottamiseksi lantioluu voidaan sahata halki. Suolestettu ruho vedetään köysillä pois metsästä jatkojalostettavaksi.
Tämän jälkeen liha käy läpi erinäisiä vaiheita. Pää irrotetaan, ruho laitetaan riippumaan ja se nyljetään. Riiputtamalla viileässä muutaman päivän liha mureutuu. Sen jälkeen ruho paloitellaan pienemmiksi kappaleiksi. Liha irroitellaan luista, jänteistä ja kalvoista fileiksi, paisteiksi, suikaleiksi ja jauhelihaksi. Työläs prosessi on hyvä nähdä ja ymmärtää koko matkaltaan. Liha ei ilmesty pakastimeen tai kaupan tiskille maagisesti valkoisissa vakuumipakkauksissa.
Ruumiin rakenteen ja toimintojen riittävän syvällinen ymmärtäminen mahdollistaa myös positiivisen muokkaamisen. On tuhlausta antaa koko biologisen koneen menehtyä, jos pystytään vaihtamaan tai korjaamaan ainoastaan viallinen osa. Tähän tarvitaan tietoa ja osaamista.
Lääketiede ja etenkin kirurgia on kehittynyt nopeimmin juuri kuolemaa kylväneiden sotien ja mullistusten aikaan - monesti yrityksen ja erehdyksen kautta. Kun on paljon rikkinäistä materiaalia, kannattaa opetella korjaamaan ja nopeasti sittenkin. Hätätilanteissa on voitu kokeilla epätoivoisiakin keinoja koska muutoin potilas menehtyisi joka tapauksessa. Onneksi tieto kumuloituu.
Elävän olennon, kuten eläimen tai ihmisen näkeminen kävelevänä lihakoneena saattaa vaikuttaa hyvin banaalilta tai raakalaismaiselta. Ymmärrän, että aiheeseen liittyy monitahoisia eettisiä kysymyksiä. Jätän ne kuitenkin tässä yhteydessä harkitusti käsittelemättä.
3 kommenttia:
"Elävän olennon, kuten eläimen tai ihmisen näkeminen kävelevänä lihakoneena saattaa vaikuttaa hyvin banaalilta tai raakalaismaiselta. Ymmärrän, että aiheeseen liittyy monitahoisia eettisiä kysymyksiä."
Vaikka et käsitellyt tätä lainkaan, niin voihan aina kysyä: minkä vuoksi tätä tulisi ajatella eettisestä vinkkelistä? Ja toisin sanoen, mikä on se ero, joka syntyy ajattelemisen ja ajattelemattomuuden väliin?
Nykyäänhän eettinen kenttä on sama kuin "äänestetään mikä on hupaisaa" (jos vähän kärjistää), eli puhtaaksiviljeltyä mielivaltaa. Jos tässä joku sanoo vaikkapa 'lihan syöminen on väärin', niin onko se millään tavalla _parempi_ mielipide kuin 'lihan syöminen on oikein' tai jopa: 'kysymys siitä, onko lihan syöminen väärin tai oikein, on typerä' =P
Ai, niin ja minusta nk. itseisarvonäkemys on ihan samanlainen (pohjimmiltaan) mielipide kuin mikä tahansa muukin, vaikka me tietysti taidamme reagoida niihin, mitä sitten ovatkaan, kukin erilailla.
Juuri noinhan se menee. Tai siis olen sitä mieltä.
Ei etiikkaa tarvitse ajatella pelkkänä tykkäämisleikkinä. Esimerkiksi Kantin tutkielmat ovat olennaisilta osin palautettavissa peliteoriaan.
Kirjoitan tästä omaan blogiini.
Lähetä kommentti