Sovitaan, että tykkäämispelit ovat nollasummaisia. Tykkäämistä on yleensä olemassa jollakin tarkasteltavalla aikavälillä vain rajallinen vakiomäärä tai sitä on ainakin hyvin vaikeaa luoda lisää. Tällöin se tykkääminen, mikä on yhdelle kohteelle lisää on joiltakin toisilta poissa. Näin on kenties selkeimmillään demokraattisissa vaaleissa.
Politiikka ja äänten kalastelu ovat siksi opettavainen ilmiö. Miten suosio vaikuttaisi rakentuvan? Millaiset poliitikot ovat suosituimpia? Millaiset eivät?
Isänpäivän kunniaksi järjestetyssä äänestyksessä Suomen suosituimmaksi mieheksi äänestettiin Matti Vanhanen. Mielipidemittauksissa Vanhanen on saanut paremmat arvosanat kuin yksikään aiempi pääministeri. Vanhasen imagoon liitettäviä adjektiiveja ovat harmaa, neutraali, tavallinen, asiallinen. Hän ei ole tunnettu voimakkaista kannanotoistaan suuntaan eikä toiseen. Kärjistäen sanottuna: Kun ei tee mitään, ei tee virheitä. Yleensä muutosta vastustetaan.
Eräs ensi eduskuntavaalien ääniharavaksi veikkailtu poliitikko on Maria Guzenina. Kotisivullaan hän esittää teesinsä. Tuskin kukaan vastustaa periaatetasolla peruspalveluiden ja ihmisten hyvinvoinnin edistämistä. Keinoista niiden takaamiseen voidaankin jo olla useampaa mieltä, joten niiden suhteen ei kannata antaa kovin tarkkoja lausuntoja. Kärjistäen sanottuna: Kannata suosittuja asioita, vältä hankalia.
Jotta politiikassa voisi olla sankareita, tarvitaan myös syntipukkeja. Toisinaan joudutaan tekemään myös vaikeita ratkaisuja monen huonon vaihtoehdon välillä. Valitsipa niin tai näin, päätöksen tehneet leimautuvat helposti loppuiäkseen; esim. Iiro Viinanen, Raimo Sailas. Jos aikoo pysyä yleisön suosiossa, oikeasti vastuulliset asemat ovat usein haitallisia (mutta kaikki suosiolle haitallinen toiminta ei ole välttämättä vastuullista).
Populistisia toimintamalleja retoriikan tasolla: Kannata ja puhu vain mukavia asioita. Suhtaudu neutraalisti tai älä ota lainkaan kantaa ikäviin asioihin. Jos jotain ei-suosittua tarvitsee vastustaa, määrittele kohde riittävän epämääräisesti.
Linjanvedot ovat hienoa peliä. Tietyn tavoitesuosion kohderyhmän keskuudessa saavuttaakseen pitää erottua joukosta, mutta ei liikaa. Pitää jakaa mielipiteitä, mutta ei liikaa.
Harjoitustehtävä lukijalle: sovella muihin tykkäämispeleihin.
Lisäys 22.11: -
Niukkuuden priorisoinnista
Kuten jo vastasinkin anonyymille kommentoijalle, niukkuutta jaettaessa pelille on tärkeää määritellä jokin tarkasteltava aikaväli. Tyypillisesti mitä lyhyemmästä aikavälistä on kysymys, sitä vakiompia jaettavat resurssit ovat. Pidemmän aikavälin tarkastelussa saattaa hyvinkin tapahtua muutoksia. Näin on yleisemminkin, mutta jatketaan nyt kuitenkin tykkäämisestä.
Esimerkki: Henkilö kutsutaan kolmille illallisille. Sattuu kuitenkin niin, että kaikki kolme illalliskutsua on osoitettu samalle päivämäärälle. Kutsuttu joutuu nyt valitsemaan, mitä seuruetta päättää ilahduttaa läsnäolollaan ja millekä kahdelle joutuu vastaamaan kieltävästi.
Jos kutsut ovat kuitenkin muotoa "Tule pistäytymään joulukuussa!" niin kutsuttu ehtii sovittaa niin halutessaan kaikki kolme vierailua kalenteriinsa. Tosin hän saattaa joutua luopumaan jostakin muusta vähäarvoisemmaksi katsomastaan ajankäyttötavasta.
Nähdäkseni elämä on täynnä tuon kaltaisia valintatilanteita. Jatkuvasti joutuu valitsemaan harrastaako vai tapaa tyttö/poikaystäväänsä, jääkö ylitöihin vai viettääkö aikaa sukulaistensa parissa, katsooko televisiosta lempisarjaansa vai viettääkö aikaa kavereidensa kanssa. Aika ei riitä kaikkeen. Ajankäyttönsä joutuu priorisoimaan ja valitettavasti kaikki ei mahdu listalle.
Tarkasteltava aikaväli voi olla mitä tahansa kertaluonteisesta valinnasta tunteihin, päiviin, kuukausiin, vuosiin, ihmisen elinikään. Monesti vanhan sukulaisen kuoltua kuulee kommentointia tyyliin että olisi sitäkin nyt pitänyt ehtiä enemmän käydä katsomassa. Olisi pitänyt käyttää enemmän aikaa kariutuneeseen parisuhteeseen. Olisi pitänyt mennä kauppaan kun se vielä oli auki. Jossain vaiheessa aika vain loppuu ja peli vihelletään poikki. No more bets.
Koska ajankäytöllä yms. niukoilla resursseilla on olemassa selkeästi yläraja, jaettavaa kakkua voidaan kasvattaa ainoastaan parantamalla tehokkuutta. Tehdä samassa ajassa enemmän ja paremmin. Tätä uskon anonyymin kommentoijankin tarkoittaneen 'positiivisella kierteellä'. Vaalianalogiaan palatakseni tehokkuuden parantaminen vastaa äänestysprosentin nostamista.
Vaaleissa tarkasteltava aikaväli on vaalikausi. Vaalin tulos on mittaus, antaa sen hetkisen väliaikatiedon poliittisesta tilanteesta. Ennen vaaleja ehdokkaat puhuvat ja lupailevat kaikenlaista mukavaa. Loputtomiin ei kuitenkaan voi miettiä. Tiettyyn hetkeen mennessä äänestäjien täytyy tehdä äänestyspäätöksensä. Myös äänestämättä jättäminen on päätös.
On helppoa sanoa rakastavansa kaikkia ja välittävänsä ihan aidosti vaikka mistä/kenestä. Sitten kun niukkuutta aletaan jakaa, nähdään mitä asioita yksilö oikeasti arvostaa ja mitä pitää vähempiarvoisina. Puhe on halpaa, teot merkitsevät.
14 kommenttia:
"Sovitaan, että tykkäämispelit ovat nollasummaisia."
Sovi keskenäsi vaan. Olen ymmärtänyt, että nollasumma on näissä piireissä saavuttanut jonkinlaisen fetissisanan aseman.
Tykkäämisen määrähän nimenomaan ei ole vakio eikä sen lisääminen ole mahdottoman vaikeata muille kuin sosiaalisesti vammaisille.
Ihminen, jolla on ollut hyvä ja tasapainoinen suhde vanhempiinsa ja sisariinsa, saa todennäköisesti tästä hyvän sosiaalisen pohjan ja perusitseluottamuksen, jonka avulla hän luo hyvän ystävä- ja tuttavapiirin. Tästä sosiaalinen perusitseluottamus edelleen kasvaa, mikä lisää todennäköisyyttä esimerkiksi hyvään parisuhteeseen. Hyvässä parisuhteessa taas on helpompi tykätä lapsistaan kuin paskassa parisuhteessa. Seuraa positiivinen kierre, jossa tykkäämisen kokonaismäärä lisääntyy.
Tykkääminen on siitä kiinnostava resurssi, että sen käyttäminen ei vähennä sitä vaan päinvastoin lisää.
Vaalit ovat harvinaisen huono analogia sosiaaliselle elämälle.
Oikeassa olet. Fetissisana se nollasumma tietyissä piireissä onkin. Kuten tympeiden analogioiden esittäminenkin. Mutta ainakin siten syntyy keskustelua.
>Tykkäämisen määrähän nimenomaan ei ole vakio
Ainakin se on äärellinen, joskaan ei ehkä vakio muuten kuin lyhyillä aikaväleillä tarkasteltuna. Ihmisten voimavarat ovat rajallisia ja jossain vaiheessa aletaan jakaa ei-oota. Ei ehdi, ei jaksa, ei kiinnosta.
Jaettavan tykkäämisen määrää voidaan tietysti kasvattaa johonkin asti tehokkuutta kasvattamalla. Vrt. vaalianalogiassa äänestysaktiivisuuden nostaminen. Jokaisella on kuitenkin vain yksi ääni, mutta jotkut jättävät senkin käyttämättä.
Tuo edellinen on siis minun vastauskommenttini ensimmäiselle anonyymille.
Jatko-osassa et kyllä hemmetti soikoon pätkääkään selitä alkyperäistä väitettäsi TYKKÄÄMISEN nollasummaisuudesta (pöhkö ajatus) vaan AJANKÄYTÖN resurssien vakioisuudesta. Ajankäyttö ei ole yhtä kuin tykkääminen! Ei tykkääminen ole mitään konkreettista, sitä on jaettavana ylettömästi.
Jos minut kutsutaan kolmille illallisille ja tykkään kaikista kolmesta kutsujasta yhtä paljon, voin osoittaa tykkäämistäni monilla tavoilla. Jonkun kutsuille menen , toisille lähetän kaverin mukana persoonallisen lahjan.
Mutta pointtihan tässä ei edes ole se tykkäämisen osoittaminen vaan itse tykkääminen, joka on teoista riippumatonta tunnetta!
Minulla on onneksi kavereita, joita näen vain kerran vuodessa ja silti me tykkäämme toisistamme aivan hirveästi.
Ams:
Ilmeisesti määrittelemme tykkäämisen eri tavoin. Minulle tykkääminen on jotakin, jonka perusteella asiat laitetaan arvojärjestykseen. Sen pohjalta taas tehdään konkreettisia päätöksiä ajankäytöstä tai vaikkapa jonkin esineen siirtämisestä.
>Ei tykkääminen ole mitään konkreettista, sitä on jaettavana ylettömästi.
Yleensä asiat, joita on saatavilla rajattomasti ovat käytännössä arvottomia.
Tykkäämisestä tekee arvokasta juuri se, että siitä on pulaa.
>Jos minut kutsutaan kolmille illallisille ja tykkään kaikista kolmesta kutsujasta yhtä paljon, voin osoittaa tykkäämistäni monilla tavoilla. Jonkun kutsuille menen, toisille lähetän kaverin mukana persoonallisen lahjan.
Palautetaan valintatilanteeseen. Jos teet päätöksen millä tahansa muulla tavalla kun arpomalla, tykkäämisessä on eroa. Tällöin jokin asia saa sinut asettamaan toisen vaihtoehdon toisen edelle. Mieti toisin päin: kutsut sinulle tärkeisiin juhliin joukon ihmisiä. Kukaan ei saavu paikalle, mutta kaikki lähettävät sen sijaan persoonallisen lahjan. Onko tämä yhtä arvokasta?
on. jos ne ovat todella persoonallisia, niin niissä on viesti, että välitetään.
Arvasin, että tykkäämisen sijasta aletaan puhua ajankäytöstä ja kalenterin organisoimisesta. Ja niillähän ei ole mitään tekemistä tykkäämisen kanssa, ainakaan sellaisena kuin minä ja useimmat muut sen ymmärrämme.
Kolmen päivälliskutsun dilemmaa voi katsoa vaikka siitä näkökulmasta, kuinka paljon harmittaa, kun pääsee niistä vain yhteen. Se kertoo tykkäämisen kokonaismäärästä.
Jotenkin tulee sellainen fiilis eli pössis, että se sosiaalinen näyttämö, josta nämä peliteoriapojat ammentavat, on yläaste hieman introvertin nörttipojan näkökulmasta nähtynä. Siellä on keskenkasvuisia ihmisiä lakisääteisen oppivelvollisuuden alaisena, ja suljetussa luokkahuoneessa nuo tykkäämis- ja tykkäämättömyyspelit kieltämättä menevät melko lailla niin kuin täällä kirjoitellaan.
Sittemminhän ihmiset pääsevät pois yläasteelta ja sosiaaliset kentät laajenevat siinä määrin, että lattapäinen homo economicus -tarkastelutapa ei kerro todellisuudesta.
Kaksi asiata: 1) Tykkääminen ei ole arvokasta sen takia, että sitä on rajallisesti. 2) Peliteoria ei kuvaa moniakaan tilanteita kovin valaisevasti, ei, vaikka asiat kuinka jääräpäisesti määriteltäisiin "peleiksi".
(Olen siis se ensimmäinen anonyymi, vaikka ei se tähän mitenkään liity.)
Höpöhöpö.
Ongelmia tässä näkökulmassa toki on, mutta "vitun homo"-argumentti (eli ad hominem) on epistemologisesti niin köyhä, että pitäisi oikeasti vähän hävetä, että menee sellaisen esittämään.
Täten julistan: "Tykkään kaikesta."
Väitän, että tämä on jopa totta.
Mitä arvoa lausunnollani on? Miksi?
Tiedemies: "Ongelmia tässä näkökulmassa toki on..."
No niin tottavie on. Mutta olen ollut oivaltavinani, että kyseessä on maailmankuvallinen aktivismi ja mielenilmaus, ei niinkään pyrkimys kuvata todellisuutta.
"... mutta "vitun homo"-argumentti (eli ad hominem) on epistemologisesti niin köyhä, että pitäisi oikeasti vähän hävetä"
Liian mundaania arvuutella, millaiset olosuhteet mahdollisesti saavat ihmisen tunkemaan neliön muotoista palikkaa pyöreään aukkoon vuodesta toiseen?
No, anonyymi, missä on se parempi kuvaus ja selitysvoimaisempi teoria inhimillisestä käyttäytymisestä?
Esimerkiksi ne yhteiskuntatieteilijät, jotka ovat kuvanneet toimintaa jonkinlaisena symboleja hyödyntävänä vallankäyttönä, eivät lopulta ole kovin kaukana peliteoriasta. Heidän teoriansa ovat kuitenkin vähemmän yleisiä.
"Liian mundaania arvuutella, millaiset olosuhteet mahdollisesti saavat ihmisen tunkemaan neliön muotoista palikkaa pyöreään aukkoon vuodesta toiseen?"
En tiedä "mundaanista". Lähinnä se on noloa siksi, että 1. siinä oletetaan jotain (olette nössöjä vellimunia) ja selitetään sillä toisten esittämät näkemykset ja 2. käytetään tätä omaa selitystä ikäänkuin todisteena siitä, että oletus on tosi.
En edes viitsi kommentoida omaa taikka Jarin sosiaalista asemaa, koska se ei kuulu tähän mitenkään. Jos tätä pitää "todisteena" siitä, että kyseessä on "introvertit nörttipojat", niin ongelma on kyllä jossakin muualla.
anonyymille:
Toki myönnän, että juttuni ovat aika yksisilmäisiä ja pelkistettyjä ja niissä on paljonkin vikaa ja korjattavaa. Se onkin lähinnä syy miksi niitä jaksan kirjoitella. Jos olen väärässä jossakin asiassa, toivon että joku osoittaa minulle selkeästi virheeni niin muutan välittömästi mielipiteeni. Olen ollut väärässä monessa asiassa ja olen varmasti edelleenkin.
Nähdäkseni epätarkka tai yksinkertaistettu selitys on parempi kuin ei selitystä lainkaan. Sitä voidaan sitten voidaan korjata ja tarkentaa kun tietoa kertyy enemmän. Kommentoinnista on apua tähän. Kiitos kun kannat kortesi kekoon.
anonyymi:
>1) Tykkääminen ei ole arvokasta sen takia, että sitä on rajallisesti
Eli minkä muun takia se on arvokasta? Miten tilanne muuttuisi, jos sitä olisi tarjolla äärettömästi?
Lähetä kommentti