Kuka siellä puskassa huutelee?

Vietän tänään kesälomani. Nyt kun puolet siitä on jo takana, täytynee haaskata loput blogaamiseen. Olen pitänyt taukoa ruumistisista syistä. Omalla nimellään kirjoittaessaan julkaisukynnys kasvaa helposti korkeaksi.

Kevään mittaan olen törmännyt lehtien yleisönosastoilla ja nettifoorumeilla vaatimuksiin, joissa perätään internetin anonymiteetin rajoittamista. Tämän ajatusmallin mukaan mielipide tulisi aina olla yhdistettävissä sen esittäneeseen henkilöön.

Tavallaan ymmärrän, mutta oudoksun tällaista ajattelua jossa tärkein painoarvo annetaan sille, kuka mielipiteen esittää eikä sille mitä mielipide itse asiassa pitää sisällään. Perätään "vastuuta", eli mahdollisuutta jäljittää vastenmielisen mielipiteen esittäjän ruumis ja kostaa sille.

Anonymiteetin hienous on mielestäni juurikin siinä, että on mahdollisuus sanoa julki asioita ottamatta vastuuta sanomisistaan. Tätä ei voi kylliksi korostaa. Asioita joudutaan arvioimaan asioina ilman yhteyttä henkilöön. Asian henkilöstä irroittaminen tarkoittaa sitä, että ei-arvovaltainen henkilö voi saada pätevän argumenttinsa kuuluviin, mutta arvovaltainen henkilö ei voi käyttää arvovaltaansa huterien argumenttien pönkittämiseen.

Tietenkin anonymiteetti tarjoaa mahdollisuuden perättömään huutelemiseen ja jopa rikollisen materiaalin levittämiseen. Vastuu siirtyy kirjoittajalta lukijalle, joka joutuu punnitsemaan saamaansa informaatiota. Tunnetusti kaikki mikä on netissä on totta. Anonymiteettia tulee aina olemaan johtuen sen ilmeisistä hyödyistä. Netti tarjoaa vain kertaluokkia tehokkaamman median kuin tuherrukset aseman vessan seinään.

Nyt lähden ulkoiluttamaan kuivia luitani.