Oon avaruusmies

Puhalluksesta navan kuppasi Sivupersoona. Nimeltä mainitsemattomat statistit saattavat tunnistaa itsensä ja toisensa. Kiitos.

Vietin viime viikonlopun alkeellisissa olosuhteissa hassusti käyttäytyen. En ollut ainoa, vaan käyttäytymismallit vaikuttivat suorastaan lajityypillisiltä. Huvittelin itsekseni kuvittelemalla, miltä maan asukkaat mahtaisivat vaikuttaa ulkoavaruudesta saapuneelle toista lajia edustavalle observoijalle suomalaisen juhannusyön perusteella.

Eräs lähtökohta voisi olla ajatella luontodokumenttia. Kuvausryhmä pyrkii pysyttelemään piilossa ja olemaan häiritsemättä eläimiä, jotta tarkkailijoiden läsnäolo vaikuttaisi eläinten luonnolliseen käyttäytymiseen mahdollisimman vähän.

Näin tarkkailijat voivat havainnoida kohteina olevien olentojen vuorovaikutukseen ja toimintaan liittyviä tekoja ja yrittää päätellä niistä jotakin. Havaittua tekoa (tässä yhteydessä fysikaalista ilmiötä) voidaan aina ajatella ainakin kahdella tasolla; konkreettisella ja symbolisella. Teko voi olla myös molempia tai osa useamman peräkkäisen teon sarjaa.

Olento antaa toiselle omenan. Motiivi teolle, omenan antamiselle, voi olla hyväntahtoinen, välinpitämätön tai jopa pahansuopa; omenahan voi olla vaikka mätä tai myrkytetty. Vastaavasti omenan saaja tai ulkopuolinen tarkkailija voi tulkita teon symbolisella tasolla lukemattomilla tavoilla, tai pitää sitä jopa täysin käsittämättömänä.

Konkreettisesti tarkasteltuna olento vain saa haltuunsa omenan. Siinä kaikki.

Tuntematta tekojen symbolisia merkityksiä tai teon ulkopuolisia syy-yhteyksiä huomioonottamatta monet arkipäiväisistä teoistamme olisivat melko mielettömiä. Hatun kohottaminen, tanssiminen, flirttailu, juopottelu. Ei käy kateeksi uffomiehiä.