Satula tiikerinnahkainen

Olin eilen niin hyvällä tuulella että ostin polkupyörän. Luonnollisesti Biltema Cruiserin, koska siinä on "miellyttävän muhkeat renkaat" ja "alumiini osat". Edellinen osista kokoamani romupyörä varastettiin pari viikkoa sitten; ihmettelen vain kuinka kukaan viitsi. Siitä oli eturengaskin vääntynyt kun törmäsin juoppoon asematunnelissa. Onnea vaan, varmasti meni tarpeeseen.

Rautakaupassa käynti on aina harras kokemus, puhumattakaan nyt Bilteman tai Bauhausin kaltaisista runsauden keitaista. Hyllymetreittäin massatuotettuja, edullisia työkaluja ja käyttöesineitä. Työkaluissa kiehtoo paitsi niiden ylivertainen esteettisyys, myös niiden valtava potentiaali. Rautakaupasta saa periaatteessa kaiken, minkä avulla voisi selviytyä hengissä erämaassa ja rakentaa sinne kaupungin.

Karkeilla työkaluilla voi rakentaa parempia työkaluja, ja paremmilla työkaluilla ajan kanssa tosi hienoja työkaluja. Ja niillä voi tehdä sitten ihan mitä vaan.

Polkupyörä myytiin osina pahvilaatikossa. Kaikkivoipaisuuden tunne täytti minut, kun kävelin saman kaupan työkaluhyllylle ja ostin sopivan kokoiset kiintoavaimet ja kuusiokoloavainsarjan. Noin viidellä eurolla. Kokosin pyörän Bilteman parkkipaikalla ja ajoin kaupunkiin vapaana miehenä tuuli hiuksissani.

Taidankin lähteä grillin kulmille kurvaileen.