Soininvaaran blogissa keskustellaan kuntaliitoksista ja erityisesti Turun ongelmista. Kommenttiketju tulvahti valtavaksi keskustelun siirryttyä maahanmuuttokysymyksiin. Humanitääristä maahanmuuttoa ei voitane pitää realistisesti Turun ongelmien pääsyynä, olkoonkin että sillä on epäilemättä osansa kokonaistilanteeseen. Soininvaara aloitti uudella kirjoituksellaan maahanmuuttokysymyksistä irrallisen keskustelun kaupunkipolitiikasta.
En tunne Turun tilannetta erityisen hyvin, enkä halua ottaa tässä kirjoituksessa kantaa tähän erityistapaukseen enkä maahanmuuttokysymyksiin. Käsittelen aihetta yleisemmällä tasolla.
Kuten kommenttiosastolla totesinkin, Soininvaara on aivan oikeassa siinä että kuntarajat luovat pahimmillaan tehottomuutta ja omituisia ratkaisuja etenkin maankäytön saralla (sama ongelma esiintyy kertaluokkaa pienempänä kuntien sisällä maanomistusrajojen yhteydessä). Tämä on seudullisen suunnittelun kannalta valitettavaa. Kuntien yhdistämiseen liittyy kuitenkin monia muitakin aspekteja kuin maankäytön tehostaminen.
Näistä tärkeimpiä on asukasrakenne, joka vaikuttaa hyvin voimakkaasti verotukseen sekä palveluihin kuten sosiaali- ja terveyssektoriin. Voi kuulostaa omahyväiseltä, mutta myönnän rehellisesti että haluaisin asua mieluiten kunnassa tai edes naapurustossa jossa on vain rikkaita asukkaita. Kovin moni ei tätä tietenkään ääneen myönnä, mutta muuttoliike puhuu karua kieltään.
Keskimääräistä hyvätuloisemmasta asukaspohjasta seuraa kunnalle kaikkea kivaa. Veroprosenttia voidaan pitää alempana, koska tulotaso on korkeampi. Rikkaat ovat myös, no, rikkaampia, terveempiä jne. ja kuormittavat siksi vähemmän sosiaali- ja terveyssektoria. Rikoksia ja ilkivaltaa esiintyy vähemmän. Tuloja on enemmän ja menoja vähemmän, jolloin voidaan taata hyvät ja toimivat peruspalvelut silloin kun joku niiden tarpeessa sattuu olemaan.
Keskimääräistä matalampituloinen asukaspohja johtaa taas päinvastaiseen kierteeseen. Juoppouden, velttouden ja hermoheikkouden vallitessa palveluiden tarvitsijoita on enemmän. Menot kasvavat. Alhaisempien keskimääräisten tulojen takia veroprosenttia joudutaan nostamaan. Tämä karkoittaa ne, jotka eniten veroja maksavat, naapurin puolelle edullisemman prosentin piiriin. Kaikki eivät ole Iloisia Veronmaksajia.
Asukkaita houkutellaan kannustimilla. Siksi on niin, että kunta joka huolehtii erityisen hyvin sosiaalisesta asuntotuotannosta, vanhustenhuollosta ja julkisista palveluista saa osakseen näiden tarpeessa olevia asukkaita. Eli ei niitä kaikista vakavaraisimpia.
Sen sijaan pitämällä tonttimaan hinta korkealla kaavoittamalla hitaasti, hajauttamalla yhdyskuntarakenne niin että on pakko olla varaa pitää autoa tai kahta, välttämällä sosiaalista asuntotuotantoa jne. saadaan kuntalaisiksi seulottua vain hyvätuloisia asukkaita.
Reilua tai ei, näin se menee tämänhetkisillä pelisäännöillä.
Pienet hallintoyksiköt ovat kaksitahoinen juttu. Ne ovat tuhoisia etenkin yhdyskuntarakenteen hajautumisen kannalta. Toisaalta ihmisten mahdollisuus vaikuttaa itse omiin asioihinsa kasvaa pienten hallintoyksikköjen myötä, mitä pidän myönteisenä. Mitään yksiselitteistä ratkaisua tuskin on.
Tästä kohtaa alkaa saivartelu.
Eräs mielenkiintoinen lähestymistapa (mitä tuskin tullaan näkemään) voisi olla kuntien itsemääräämisoikeuden kasvattaminen ja lakisääteisten velvoitteiden purkaminen. Valtiolla/maakuntatasolla säilytettäisiin vain liikennesuunnittelu. Siten henkilöt, jotka kannattavat tietynlaisia yhteiskunnallisia ideaaleja, voisivat muuttaa omiin kuntiinsa ja toteuttaa niitä siellä.
Ajatellaanpa vaikka että jokaisen eduskuntapuolueen (no ok, mikä ettei saman tien kaikkien ääriliikkeidenkin) jäsenistöille annettaisiin ikioma kunta. Paras tapa testata jonkin ideologian toimivuutta on testata sitä käytännössä; silloin todella nähtäisiin mihin minkäkin poliittisen agendan seuraaminen todellisuudessa johtaa. Veikkaanpa, että parissa vuodessa tarvittaisiin piikkilankaa rajoille ja rutkasti.
keskiviikko, helmikuu 27, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Turun talousahdinko ei johdu pelkästään omakotitaloihin muuttavista lapsiperheistä. kyllä siellä on tehty huonoja päätöksiä ja saisi Turku ihan itse selviytyä ongelmistaan.
kuopio havittelee turun tavoin pakkoliitosta siilinjärven kanssa. Liitos ei kuitenkaan korjaisi kuopion ongelmia vaan ajaisi siilinjärven samaan jamaan.
ESIM. Kuopion terveydenhuolto on kaaoksessa huonon johtamisen takia. Riitaisa valtuusto ja huono johto pilaa kaupungin asiat muutenkin.
Jostain syystä mieluisin ratkaisu tuntuu olevan ongelmien ulottaminen naapurikuntiin.
turulle minulla on vinkkejä: järjestelmää pitää muuttaa siten että kerrostaloasujatkin maksavat omat kustannuksensa. Ilmaisia palveluja tulee vähentää. Työllistämiseen tarvitaan kovat pakkokeinot.
yksi hyvä keino parantaa asujaimiston laatua olisi kieltolaki. Koska kunnat joutuvat maksamaan alkoholin haitat niin alkoholin verot ja säätely tulisi kuulua kunnille.
Jäi kirjoituksessa mainitsematta: Oletuksena tuollaiselle kilpailulle on että kunnat sijaitsevat kasvuseudulla, ts. halukkaita asukkaita riittää niin paljon että heistä on mahdollista valita parhaat päältä.
paavolle:
Osapuilleen samoilla linjoilla.
Ehdotus alkoholilainsäädännön siirtämisestä paikalliseksi on mielenkiintoinen.
Jos alkoholi kiellettäisiin jossakin kunnassa tai sitä alettaisiin verottaa ankarasti, halpaa viinaa haettasiin naapurikunnasta koska etäisyydet ei kuitenkaan ole niin pitkiä.
Jos taas kiellettäisiin myös hallussapito tietyn kunnan alueella, valvominen olisi lähes mahdotonta tai ainakin hyvin kallista.
Yhdysvalloissa tuli tästä ilmiöstä vastaa hauska esimerkki; ylittäessäni osavaltion rajan Kaliforniasta Nevadaan ensimmäisenä tuli vastaan huoltoasema, bordelli ja kasino. All in!
Kovasti oli autoja joissa oli Kalifornian kilpiä.
Vaikka alkoholin kielto tai verotus ei lopettaisi alkoholin kulutusta niin se kuitenkin vähentäisi sitä. Baarien häiriöiltä vältyttäisiin ja kunta olisi vähemmän houkutteleva niille joille alkoholin hinta ja helppo saatavuus olisivat tärkeitä.
vähintään kuitenkin alkoholiveron tuotto pitäisi saada kunnalle.
"Keskimääräistä matalampituloinen asukaspohja johtaa taas päinvastaiseen kierteeseen"
Vasemmistohan (esim. Helsingin Paavo Arhinmäki, positiisena esimerkkinään Pasila) kannattaa sosiaalista sekoittamista, eli sellaista kaavoitusta, jossa samoille alueille sijoitetaan sekä kaupungin vuokra-asuntoja että korkeampituloisia kiinnostavia pientaloja ja arvokiinteistöjä. Samoin etnisiä ryhmiä mieluummin hajoitettaisiin, niin että päiväkodeissa ja kouluissa ei muodostuisi pinkkejä ja suklaisia luokkia kaupunginosan mukaan. En itse näe että tämä politiikka olisi "itsessään" vasemmistolaista. Tietysti jokaisella on oikeus asua missä huvittaa, mutta eikö sosiaalisen sekoittamisen periaate yhdyskuntarakenteen tasolla voisi yhdistää (osaa) vasemmistosta ja (osaa) oikeistosta?
Postauksesi jälkimmäiseen puoleen: tietty alueiden eroaminen valtioista on jo pitkään ollut todellisuutta, eteläeurooppa on hyvä esimerkki. Oman identiteetin omaavat ja suhteellisen hyvin menestyvät tuotantoalueet eivät enää halua kantaa valtion köyhien syrjäosien veroriippaa. Tämä on tietysti hyvinvointivaltioajattelun kannalta negatiivista itsenäistymistä, mutta juuri näin Italian, Kreikan, Espanjan ja Ranskan alueet hakevat "identiteettiä". Olemme tottuneet ajattelemaan, että ainakin eurooppalaiset valtiot olisivat oikeita kansallisvaltioita, mutta kyllä taloudellis-kulttuurinen aluetietoisuus on alkanut repiä myös perinteisiä kansallisvaltioita. Vastakohtana toisen- ja kolmannen maailman separatismille, tämä on hyväosaisten separatismia!
Sosiaalinen sekoittaminen tarkoittaa sitä, että ongelmat jaetaan koko kaupungin kesken, niin erityisiä ongelmalähiöitä ei synny. Tämä voi kuitenkin tarkoittaa sitä, että kun ei vieläkään haluta asua kaupunginvuokratalon naapurissa edes omakotalossa niin muutetaan yhä enemmän niihin pieniin kehyskuntiin joissa on ongelmattomammat koululuokat ja vähemmän häiriökäyttäytymistä.
Se, että luotaisiin eksklusiivisia saarekkeita keskustaan pitäisi paremman väenkin kaupunginrajojen sisällä. Kuopiossa Rönön saari on tälläinen paremman väen unelma ja jossain määrin Niirala. keskustassa kaikki haluavat asua. Kuopiossa vuokratalot on piilotettu vaikeisiin paikkoihin kuten Petoselle tai mikä se mäki nyt on.
veroasteethan suurissa kaupungeissa kaikesta huolimatta on yleensä pienemmät tai yhtäsuuret kuin kehyskunnissa, että verojen takia ei muuteta karkuun. ne muutta kehyskuntiin joilla ei ole varaa omakotitaloon kaupungin sisältä.
Lähetä kommentti