Ideat ja esineet

Abstraktien ideoiden pohjalta valmistetaan toisinaan fyysisiä esineitä. Harkitusti valmistetulla fyysisellä esineellä on aina jokin funktio. Se voi esimerkiksi toimia työkaluna, varastoida jotain resurssia tai vaikkapa vain näyttää esteettisesti miellyttävältä. Kutsun tällaisia esineitä siksi tässä yhteydessä koneiksi.

Ensin tarvitaan idea, informaatio koneen rakenteesta. Koneen ideat syntyvät tyypillisesti ratkaisuksi jonkin fysikaalisessa todellisuudessa esiintyvän ongelman korjaamiseksi. Tyypillisesti käytetään hyväksi ja yhdistellään jo aikaisemmin keksittyä, kumuloitunutta informaatiota.

Idean muuttuminen esineeksi on mielenkiintoinen prosessi. Teknologian kehityksen myötä prosessi on entistä hajautetumpi. Jos ennen veistettiin mielijohteesta iltapuhteeksi puulusikka, niin nykyään koneen ideointi, jatkokehittely ja varsinainen rakennustyö tapahtuvat usein eri tahojen toimesta.

Kirkas, aineeton idea joutuu mukautumaan fyysisen todellisuuden vaatimuksiin. Suunnitteluvaiheessa informaatio pakataan symbolien taakse riittävällä minimitarkkuudella. Tyypillisesti kirjoitetaan selostuksia ja piirretään kuvia, joita tarpeen vaatiessa täydennetään vaikkapa suullisella selostuksella.

Jo tässä vaiheessa syntyy väistämättä kompromisseja. Jos esine on tarkoitus vaikkapa valmistaa raudasta, ei ole tarpeen ilmoittaa jokaisen yksittäisen rauta-atomin paikkaa vaan riittää että rakentaja ymmärtää raudan symbolin, sen ominaisuudet ja koneen kokonaisajatuksen osaten soveltaa sitä riittävällä, halutulla tarkkuudella.

Pakatun informaation perusteella rakentaja alkaa muokkaamaan materiaalia. Ammattitaitonsa mukaan rakentaja ruumiillistaa koneen. Fyysinen esine on aina aineettoman idean enemmän tai vähemmän karkea sovellus. Ideamaailman puhtaan matemaattiset tasamitat muuttuvat toleranssien puitteissa todellisuudessa mitattaviksi suureiksi.

Mitä täydellisemmin idea on toteutettu, sitä alttiimpi se on turmeltumiselle. Epätarkka rakenne suurilla toleransseilla kestää suhteellisesti enemmän korruptiota jolle jokainen fyysinen esine on aina altis. Millimetrin tuhannesosan tarkkuudelle mitoitettu, huippuunsa optimoitu kone saattaa mennä peruuttamattomasti pilalle pienimmästäkin kolhaisusta.

Kärsittyään riittävän määrän fyysistä vahinkoa kone lakkaa toimimasta suunnitellun tarkoituksensa mukaisesti. Resurssien puitteissa sitä saatetaan huoltaa ja korjata jonkin aikaa. Kun se ei enää lopulta kannata, koneen materiaalit kierrätetään uusien koneiden osiksi tai kone hylätään tarpeettomana.

Aikoinaan arkeologi löytää kuolleen sivilisaation jäänteiltä rikkinäisen koneen. Piirustukset ovat kadonneet jo aikaa sitten. Tutkittuaan konetta hän ymmärtää lopulta koneen puutteista huolimatta sen käyttötarkoituksen, sen logiikan, sen idean. Koneen idea elää taas, se dokumentoidaan ja se ottaa taas uuden ehjän muodon.

Metanolitotuus

Eilisen Teräsbetonin keikan kunniaksi julkaisen arkistoista vanhan sarjiksen. Metanolitotuus on julkaistu aikaisemmin noin vuosi sitten Mörkössä. Mahdolliset yhteydet todellisiin tai fiktiivisiin henkilöihin ovat täysin satunnaisia.

Ongelmista

Elän siinä luulossa, että asiani ovat tällä hetkellä hyvin. Yritän kuitenkin välttyä itsetyytyväisyyden ansalta ja keksiä itselleni jatkuvasti mukavan suuruisia ongelmia. Selitän miksi. Tyytymättömyys itsessään ei ole tietenkään minkään arvoista; se toimii ainoastaan kannustimena etsiä parempaa. Pelkkä valittaminen ei ratkaise mitään.

Jos yksilö pitää jotakin asiaa ongelmana, eli kokee tyytymättömyyttä ko. asian johdosta niin hänellä on oikeastaan kaksi ääripään keinoa ratkaista asia: 1) joko eliminoida itseltään tyytymättömyyden tuntemus, tai 2) ratkaista varsinainen ongelma jolloin tyytymättömyyskin katoaa.

Ensimmäinen tapa on lähes poikkeuksetta helpompi. Ihmiskunta on keksinyt lukemattomia keinoja selviytyä ongelmista joita se ei osaa tai ei ole osannut sillä hetkellä ratkaista. Ratkaisemattomiin ongelmiin on vastattu uskonnoilla, päihteillä, itsepetoksella, syntipukeilla tai suoranaisella välinpitämättömyydellä. Nollaratkaisut tai vapaamatkustaminen ovat helppoja vaihtoehtoja.

Toinen tapa on vaikeampi. Ongelmien ratkaiseminen vaatii useimmiten riskinottoa ja vaivannäköä. Halu paremmasta elämästä, kenties turhan optimistinenkin toive palkinnosta työn jälkeen vie eteenpäin. Yleensä tämä epäkiitollinen työ jää melko kapean eliitille muiden soveltaessa käytännön elämässään heidän ideoitaan. Onneksi en kuulu tuohon eliittiin.

Vaikkei työstään itse pääsisikään nauttimaan, edistyksellä on onneksi tapana kumuloitua. Jos edelliset sukupolvet olisivat vain olleet tyytyväisiä elämäänsä viitsimättä yrittää parantaa sitä millään tavalla, eläisimme edelleen ravassa öyhöttäen.

Piittaamattomuuden voima

En keksi ongelmaa, johon välinpitämättömyys ei olisi ratkaisu.

Pari sanaa matkustamisesta

Niin kauan kuin älyllinen elämä on sidoksissa materiaan, logistiikkaa tarvitaan aina jonkin verran ylläpitävien resurssien siirtämiseksi. Kun paikasta toiseen siirrettävä esine on ihmisen keho, puhutaan matkustamisesta. Matkustamisessa on enimmäkseen kyse informaation siirtämisestä. Informaatio on varastoituneena matkustajan aivoissa ja siksi pitää kuljettaa ympäriinsä koko ruumista.

Informaatio on pitkään ollut sidoksissa aina johonkin tiettyyn fyysiseen esineeseen. Puhuttu kieli, piirrokset ja kirjoitustaito ovat jo kauan tunnettuja keinoja pakata informaatiota. Lennätin ja puhelin onnistuivat redusoimaan tietyntyyppisen informaation aineettomaksi signaaliksi ja tietoverkot jatkavat samaa yhä kiihtyvällä nopeudella.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että informaation siirtämiseksi tarvitsee liikuttaa yhä vähemmän massaa. Enää ei ole välttämätöntä henkilökohtaisesti käydä paikan päällä antamassa suullisesti korjausohjeita, selvittääkseen jonkin tuotteen hinnan tai saadakseen haltuunsa valokuvan Pisan kaltevasta tornista.

Ongelmana on toistaiseksi vielä se että kaikkea aivoihin sitoutunutta informaatiota kuten kokemuksia, elämyksiä ja tunteita ei osata vielä pakata läheskään tyydyttävällä tasolla. Siksi tällaisia kokemuksia saadakseen pitää lentää etelään altistaakseen liharuumiinsa jollekin fysikaaliselle ilmiölle kuten auringonpaisteelle, tai nähdäkseen omin silmin jonkin esineen kuten muinaisen temppelin tai harvinaisen eläimen.

Tämä on tietenkin valtavaa tuhlausta. Matkustamiseen palaa valtavasti aikaa, rahaa ja luonnonvaroja. "Itsensä etsiminen", "maailmankuvan avartaminen" ja "elämänkokemusten" hakeminen voidaankin toivottavasti tulevaisuudessa hoitaa tietoverkon kautta ainoastaan pakattua informaatiota siirtämällä.

Turistimatkailu vaikuttaa olevan monelle cityvihreälle akilleen kantapää, jonka vahingollisuus kyllä ymmärretään mutta josta ei haluta luopua kaikenlaisiin noloihin selityksiin vedoten. Etelänmatkan aiheuttamat omantunnonpistokset voi onneksi liennyttää kätevästi lahjoittamalla jollekin ekoterroristijärjestölle viisi euroa kuussa tai säälimällä söpöä eläintä.

Mudasta savea

Pienistä ja merkityksettömistä asioista kirjoittamisella on sellainen ominaisuus että kirjoituksistakin tulee helposti lyhyitä ja vähämerkityksisiä. Tai mikä pahempaa, pitkiä ja vähämerkityksisiä.