Legenda on syntynyt

Välillä hieman vakavampaa asiaa. Kavereiden kanssa suoritetun innovoinnin pohjalta luonnostelin paria uutta sarjakuvahahmoa. Tässä he ovat: Sepe-Possu ja Hirviökukko.

Sepe-Possu on hyvin ristiriitainen hahmo. Toisaalta hän on sympaattisen hellyttävä veijari, toisaalta täysi sika. Hieman yksinkertainen Sepe on pohjimmiltaan hyväsydäminen mutta auttamattomasti mielitekojensa orja. Ryypättyään viikon putkeen Sepe puhalsi nurin kännissä oman tiilitalonsa. Sepe himoitsee herkeämättä sudenlihaa.

Hirviökukko on alkujaan ranskalaisperäinen capon-kukko joka onnistui pakenemaan viime tingassa einestehtaalta. Hirvis on traumaattisten kokemustensa ja nykyään syömiensä hormonivalmisteiden takia taipuvainen purkamaan koko universumia kohtaan tuntemansa pohjattoman katkeruuden silmittömään agressioon ja raivokohtauksiin.

Millaisiin seikkailuihin nämä hahmot saattaisivat päätyä?

Oli tullut selväksi, että asiasta ei enää selvittäisi puhumalla

Hyväksi havaittuun tapaan kirjoitan uudelleen puhtaaksi vanhoja ideoita. Toivottavasti onnistun tekemään sen nyt selkeämmin ja paremmin kuin aiemmin. Aiheena on tällä kertaa fyysisen väkivallan tarpeen välttämättömyys.

Väitän, että kaikki valta perustuu aina vain ja ainoastaan fyysiseen väkivaltaan. Näin on perimmiltään siksi, että ihmisruumis on fyysinen kone joka koostuu luista ja lihasta. Ruumiilla on tarpeita, jotka täytyy tyydyttää jotta se pysyisi elossa. Ruumiin pitää saada lämpöä, lepoa ja ravintoa. Näin ollen ruumis voidaan rikkoa tai siltä voidaan riistää välttämättömät perustarpeet; ruoka, lepo tai suoja.

Älyllistä toimijaa joka asuu liharuumiissa voidaan näin ollen manipuloida fyysisen väkivallan uhalla tyyliin: "Jos et X, niin rikomme ruumiisi." (Argumentum ad baculum) Fyysisellä väkivallalla uhkaamalla yksilölle pyritään tarjoamaan erittäin epämieluisa vaihtoehto, jonka sijaan yksilö toivottavasti valitsee uhkaajalle mieluisamman vaihtoehdon.

Fyysinen väkivalta tulee nähdäkseni jakaa suoraan ja epäsuoraan. Suora väkivalta on uhrin ruumiin suoranaista vahingoittamista; epäsuora väkivalta on perustarpeiden kuten ravinnon, levon tai suojan riistämistä. Kumpikin johtaa tietyllä aikavälillä manipulaation kohteena olevan toimijan ruumiin kärsimykseen ja kuolemaan. Epäsuora väkivalta voidaan periyttää suorasta, ja epäsuoran väkivallan ehto on kapasiteetti suoraan väkivaltaan.

Väkivallalla uhkaaminen on perimmäinen vuorovaikutuksen taso, jolta voidaan siirtyä ylemmäksi vain ja ainoastaan kun väkivalta on tehty toimijoille taloudellisesti kannattamattomaksi. Kaikkien sota kaikkia vastaan voidaan välttää kahdella tavalla: väkivallan monopolilla (esim. valtiotasolla poliisi, armeija) tai kauhun tasapainolla (usealla lokaalilla suunnilleen yhtä vahvalla väkivaltamonopolilla). Vasta siinä vaiheessa, kun on tehty ilmiselväksi että väkivallasta seuraa perikato, on rationaalista olettaa pelaajien alkavan neuvotella muilla keinoin.

Esimerkki: Haluaisin saada haltuuni esineitä kaupasta, mutta en haluaisi missään nimessä maksaa niistä. Minun on kuitenkin pakko maksaa esineistä rahalla, koska muuten poliisi ja vartijat käyttävät minuun fyysistä väkivaltaa. Jos olisin vahvempi kuin poliisi ja vartijat, en maksaisi ostoksistani koskaan. Maksan mieluummin rahalla, koska muutoin minua pamputettaisiin ja joutuisin vankilaan. Siis: vain ja ainoastaan koska väkivalta on tehty kannattamattomaksi, joudun maksamaan rahalla.

Muilla keinoilla neuvotteleminen pohjautuu siis välillisesti väkivaltaan. Vapaaehtoinen vaihtokauppa toimii vain niin kauan, kun kumpikaan osapuoli ei voi vain väkivallan uhkaan vedoten ottaa haltuunsa toiselta osapuolelta toivomiaan resursseja. Ainoastaan fyysisen väkivallan uhka pakottaa osapuolet neuvottelemaan.

Tämä tarkoittaa, että kaikki kaupankäynti joka pohjautuu valuuttaan, sosiaaliseen vaihdantaan tai noin yleensä mihin tahansa ei-väkivaltaiseen kaupankäynnin muotoon on aina välttämättä taattu taustalla vaikuttavalla väkivaltamonopolilla. Kaikki ei-väkivaltainen vaihdanta tapahtuu näin ollen väkivaltaoptioita vastaan.

Väkivaltaa tullaan siis tarvitsemaan aina. Mitä enemmän muut pelaajat luopuvat väkivallasta, sitä kannattavammaksi yksittäiselle pelaajalle väkivaltaan ryhtyminen muodostuu. Historia osoittaa että oloissa joissa kiinnijäämisen todennäköisyys ja/tai rangaistuksen odotusarvo laskee saavutettavaa hyötyä pienemmäksi, väkivallan käyttö yleistyy hyvin nopeasti.

Kun poliisi ja armeija lakkaavat olemasta, ryöstely alkaa. Väkivaltatyhjiö täytetään aina jollakin tapaa. Tällaisissa tilanteissa moraali on kuin muutkin suulliset sopimukset; juuri sen paperin arvoisia jolle ne on kirjoitettu.

Ei ole muuta oikeutta kuin vahvimman laki. Vahvin ottaa mitä haluaa, koska määritelmällisesti muut eivät sille mitään voi. Välillistymisen kautta nyky-yhteiskunnassa ehdot sanelee se, jolla on eniten voimaa takanaan; voima mitataan rahassa, äänissä ja vaikutusvallassa. On hyvä muistaa että kaiken kaunopuheisen retoriikan takana on välttämättä kuitenkin aina patukka-armeija, joka on valmis taistelutahtosi murskaamaan.

Laajempi kehys eräille arkisille ilmiöille

Pelkistettynä ajatuksena maapallo on erilaisista alkuaineista koostuva massakeskittymä keskellä tyhjyyttä. Planeetta voidaan ajatella systeeminä, johon aurinko syöttää energiaa. Planeetalta energia joko säteilee takaisin avaruuteen tai se sitoutuu jossakin muodossa planeetan massaan.

Valtaosa massasta on elotonta, pieni osa elollista. Elollinen massa muodostaa yksittäisiä toimijoita joiden ominaisuudet vaihtelevat. Elolliset toimijat pyrkivät toteuttamaan omia päämääriään auringon antamaa energiaa ja planeetan massaa hyväksikäyttäen. Toimijat kilpailevat keskenään niukoista resursseista. Resursseilla käydään vaihtokauppaa, niillä kiristetään ja niistä taistellaan.

Osa toimijoista kykenee ajoittain harkintaan, osa toimii vaistonvaraisesti tai ei-tietoisesti. Toimijoilla on erilaisia pyrkimyksiä. Lyhyen aikavälin pyrkimyksinä on useimmiten ylläpitää resurssivirtoja siten, että oma tuhoutuminen viivästyy. Yleinen pitkän aikavälin pyrkimys on tuottaa kopioita itsestään ennen tuhoutumistaan.

Abstraktiin ajatteluun kykenevät toimijat kykenevät määrittelemään itselleen monimutkaisempia päämääriä ja keksimään monimutkaisia keinoja niiden saavuttamiseen. Eräs työkalu älykkäiden toimijoiden kesken on informaatiokeskeinen resurssienvaihto, mutta kaikki toiminta pohjautuu lopulta massan ja energian manipuloimiseen.

Kaikki informaatio sekä toimijat itse ovat lopulta sidottuja massaan ja energiaan.

Naiset ja harrastukset

Elämän hajauttaminen jakamalla se toisistaan (mahdollisimman) erillisille osa-alueille on jo aikaisemminkin käsitelty aihe. Kirjoitan siitä silti. Klassinen, kaikkien tuntema esimerkki elämän hajauttamisesta on karkea kolmijako työ-perhe-harrastukset. Muitakin jakoja on esitetty.

Näin toimimista voi puolustella täsmälleen samalla syyllä miksi valtamerilaivoihin rakennetaan vesieristettyjä lohkoja tai miksi suuret rakennukset palo-osastoidaan; pienellä lisäpanostuksella rajoitetaan menetykset minimiin vahingon sattuessa. Yhden osa-alueen pettäessä muut kantavat.

Monien naisten mielestä elämänsä hajauttaminen edelläkuvatulla tavalla tuntuu oudolta. Pelkkää ajatusta kohtaan esiintyy suoraa vastustusta ja puhumattakaan sen soveltamisesta seuraavasta sosiaalisesta painostuksesta. Syyt tähän ovat ilmeisiä. Keskityn nyt lähinnä harrastamiseen ja siihen liittyvään yhteisöllisyyteen.

Mielestäni hyville harrastusporukoille keskeinen vaatimus on se, että jäsenillä ei ole toisiaan kohtaan juuri minkäänlaisia vaatimuksia. Näin kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Vain silloin voidaan keskittyä eturistiriitojen ja turhan kiistelyn sijasta itse harrastamiseen. Tyypillisesti tällaiset harrastukset ovat joko niin nörttimäisiä tai niin machoja, että ne eivät naisia kiinnosta.

Naisten mukaantulo entuudestaan homososiaalisiin harrastuspiireihin on useimmiten lopun alku. Naisten "rakentava panos" harrastuspiireille on yleensä pyrkimys siirtää yhteisön toiminnan painopistettä varsinaisesta harrastamisesta heidän vahvoille osaamisalueilleen eli tykkäämiseen, juoruilemiseen ja kiusaamiseen.

Riippuen siitä kuinka pahasti ulkopuolelle jättäytymisestä rangaistaan, miehet ovat ennen pitkää joko toistensa kurkussa tai pakenevat turhautuneina homososiaalisen autismin viimeisiin linnakkeisiin jättäen naiset riitelemään keskenään. Täytyy etsiä vielä marginaalisempi harrastus: mennä vielä syvemmälle aarnimetsään tai internetiin pakoon pakkososiaalisuudelta.

Toinen, kenties viisaampi ratkaisu olisi pyrkimys suhtautua koko sosiaalisuuteen, naissukupuoleen ja ihmissuhteisiin myönteisen harrastuksenomaisesti ja ainoastaan sen mukaisella vakavuudella. Mutta se on paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Kyynisyyden kehäpäätelmä

Kaikki toivovat, että muut ihmiset olisivat vähemmän laskelmoivia ja kyynisiä. Ei-laskelmoivat siksi että he häviäisivät vähemmän, laskelmoivat siksi että he voittaisivat enemmän.

Sanamagiaa

Lueskelin eilen Voimaa. Nopeasti silmäillessäni luin sanan "monikansallinen" väärin "monikulttuuriseksi". Lause vaikutti niin kontekstistaan irralliselta että piti tarkistaa. Hetken ehdin jo ihmetellä Voiman kannanottoa monikulttuuristen yhtiöiden pahuuteen.

Tuon lukuvirheen takia kiinnitin laajemmin huomiota sanojen monikulttuurinen ja monikansallinen käyttöön kyseisessä lehdessä. On helppoa todeta, kuinka vasemmistolaisessa tiedostavassa sanamagiassa näistä sanoista toinen on leimallisesti paha ja toinen hyvä.

Sanamagia ei ole ainoastaan vasemmiston harrastus. Tietysti on niin, että vuorovaikutuksessa olevat lihasäkkijengit kehittävät aina oman arvotetun sanavarastonsa ja slanginsa. Tiettyjä sanoja käytetään negatiivisissa ja toisia positiivisissa yhteyksissä. Arvotukset ja merkitykset vaihtelevat eri ryhmien välillä.

Sen vuoksi sosiaalisissa peleissä jotka perustuvat kieleen vaikuttaa olevan todella tärkeää miten ilmaisee jonkin asian eikä aina se mitä sanoo. Tämä yhdessä epäselvän käsitteenmäärittelyn kanssa synnyttää monenlaisia ongelmia kommunikaatioon. Oma ratkaisuni on yrittää tulkita epäselvissä tapauksissa kaikki aina kirjaimellisesti.

Taitaville sosiaalisille pelaajille on edullista pitää käsitteet hämärinä ja arvolatautuneina. Se mahdollistaa sumuttamisen ja manipuloinnin. Informaatiota pimittämällä ja tiettyjen sanavalintojen herättämillä mielikuvilla voidaan markkinoida ihmisille melkein mitä tahansa.

Eräs hauska esimerkki tästä oli aikoinaan tehty koiranleukainen ehdotus muuttaa ydinvoiman nimi tunnevoimaksi. Kuka ilkiö nyt tunnevoimaa vastustaisi! Ajatus tuntuu absurdilta, mutta uskon ihan tosissani että kannatusluvut saattaisivat tempun ansioista muuttua muutamalla prosentilla myönteisemmiksi. Joskus se pieni ero saattaa riittää.

Kilpailu, niukkuus ja kulttuuri

Kun markkinoilta löytyy resursseja jotka ovat sekä niukkoja että haluttuja, syntyy kilpailua. Yksilöiden ominaisuudet vaikuttavat voimakkaasti heidän kykyihinsä saada haltuunsa kilpailun kohteena olevia resursseja. Tällaiset hyödylliset ominaisuudet herättävät muissa toimijoissa kateutta, ihailua ja arvostusta. Mikäli jokin tällainen ominaisuus on riittävän helposti hankittavissa niin se alkaa yleensä leviämään.

Luulen, että kulttuurit syntyvät ja muokkautuvat tällä tapaa. Kun jonkin tietyn tavan, taidon tai käyttäytymismallin havaitaan tuottavan etua, sitä aletaan välittömästi matkimaan. Näin kilpailun kohteena olevien resurssien määrittelemänä kulttuuri muotoutuu sellaiseksi, että se pystyy mahdollisimman tehokkaasti haalimaan niitä jäsenilleen.

Resurssien haluttavuuden ja/tai niukkuuden poistuessa myös tavat ja kulttuuri alkavat muuttua. Kun (länsimaisessa) kulttuurissa perustoimeentulo alkaa olla kaikille itsestään selvyys, tarve kovaan raatamiseen elannon turvaamiseksi vähenee ja esimerkiksi kovan työmiehen mainetta ei enää pidetä yhteisössä yhtä arvokkaana. Joskus aikanaan hieltä ja paskalta haiseva kova metsätyömies oli arvostettu henkilö, mutta nykyään lähinnä huvittava kuriositeetti. Arvostus ansaitaan nykyään muilla ominaisuuksilla.

Sivuhuomiona lisättäköön vielä, että kulttuurin tulevaisuuden kannalta vaikuttaa olevan erittäin tärkeää millaisista resursseista sen jäsenet kilpailevat. Maantieteelliset alueet, joiden kulttuureissa pidetään korkeassa arvossa suvun kunnian ja sosiaalisen statuksen kaltaisia nollasummapelejä tuppaavat olemaan alikehittyneitä paskalääviä. Länsimaista liberaalia materialismia ei voi kylliksi ylistää.

Tämä on vielä erittäin karkeasti jäsennelty ajatus. Pyrkimykseni oli esittää se mahdollisimman lyhyesti ja selkeästi. Kommentoikaa, kritisoikaa ja tarkentakaa.