Hyökkäyksestä ja puolustuksesta

Määrittelen hyökkäämisen tässä yhteydessä toimijan aktiiviseksi yritykseksi tuottaa vahinkoa toiselle osapuolelle. Puolustautuminen on hyökkäyksen kohteena olevan toimijan yritystä suojella itseään hyökkäyksen vaikutuksilta. Puolustautuminen voidaan jakaa aktiiviseen ja passiiviseen, kun taas hyökkääminen on aina aktiivista.

Passiivinen puolustautuminen pyrkii neutraloimaan hyökkäyksen vaikutuksen ryhtymättä hyökkääjän aktiiviseen vahingoittamiseen. Aktiivinen puolustautuminen eli vastahyökkäys pyrkii tuottamaan alkuperäiselle hyökkääjälle vahinkoa. Useimmat puolustusstrategiat ovat näiden kahden yhdistelmiä. Tehokkaan puolustuksen tarkoituksena on tehdä hyökkääminen kannattamattomaksi, tai ainakin mahdollisimman kalliiksi.

Yleisesti ottaen tasavahvojen toimijoiden joukossa hyökkääminen on aina helpompaa kuin puolustautuminen. Hyökkääjällä on puolellaan lukuisia etuja. Hyökkääjä voi valita olosuhteet itselleen otollisiksi. Mahdollista hyökkäystä odottavan puolustajan on oltava kaiken alkaa valppaana kaikilla mahdollisilla tavoilla, kun taas hyökkääjä voi odottaa ja valmistautua. Hyökkääjän tarvitsee löytää vain yksi toimiva tapa hyökätä, jonka jälkeen kaikki vanhentuneisiin puolustuskeinoihin sijoitetut resurssit muuttuvat turhiksi.

Kuvitellaan maailma, jonka ainoat asukkaat ovat kaksi revolverein aseistettua cowboyta jotka elävät keskenään sovussa. Jos toinen kuitenkin päättää yllättäen hyökätä toisen kimppuun, puolustautujalla on hyvin vähän mahdollisuuksia selviytyä samanlaisesta aseistuksestaan huolimatta. Hän ei osaa odottaa hyökkäystä eikä siksi pysty vastatoimiin ennen kuin on jo liian myöhäistä. Pang! Aargh!

Tilanne kuitenkin muuttuu, jos maailmaa asuttaa monta aseistettua cowboyta. Jos yksi heistä päättää hyökätä yllättäen toista vastaan, muut tajuavat tilanteen ja puuttuvat siihen. Oletusarvoisesti he puolustavat yllätyshyökkäyksen kohdetta, koska tajuavat että he voisivat yhtä hyvin joutua itse vastaavan hyökkäyksen kohteiksi mikäli sellainen toiminta aletaan sallia noin yleisemmin Pecosin länsipuolella.

Todellisessa maailmassa tilanne on tämän kaltainen. Ehdoton väkivaltamonopoli yksittäisen toimijan hallussa on harvinaisuus. Voimasuhteet ovat melko tasaisesti jakautuneina useiden eri eturyhmien kesken. Kukaan tai mikään taho ei ole yksinään niin vahva, etteivätkö muut tahot voisi tarvittaessa kukistaa sitä liittoutumalla keskenään.

Luulen, että tämä asiaintila syntyy itsesuojeluvaistosta. Konfliktitilanteessa on parempi mennä aina heikomman puolelle jotta kukaan yksittäinen pelaaja ei pääsisi kasvamaan liian voimakkaaksi. Vaisto sanoo, että vahvin on aina väärässä. Ehkä tämä osaltaan selittää myös sen, miksi enemmistöllä on yleensä tapana olla vähemmistöjen puolella.

Teot ja vaikuttimet

Joihinkin tekoihin ryhtyminen tai johtopäätöksiin päätyminen on hyväksyttävää tai ainakin anteeksiannettavaa, mikäli henkilö vaikuttaa tehneensä päätöksensä impulsiivisesti tai voimakkaan tunteen perusteella.

Jos henkilön taas todetaan päätyneen täsmälleen samaan johtopäätökseen tai ryhtyneen täsmälleen samaan tekoon tietoisen harkinnan tuloksena, aivan sama teko leimataan usein laskelmoivaksi, kylmäksi tai epäaidoksi.

Tietyissä asioissa järjen käyttö siis ei ole suotavaa. Negatiivisissa teoissa, kuten henkirikoksissa ymmärrän näkemyksen tiettyyn rajaan asti. Positiivisiin tekoihin suhtautuminen ihmetyttää enemmän. En täsmälleen ymmärrä, miksi näin on.

Miksi sananvapautta ei ole oikeasti olemassa

Suomen perustuslain lainaus sananvapaudesta kuuluu seuraavasti: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä." Wikipediassa sananvapaus määritellään mm. oikeudeksi "ilmaista ja vastaanottaa mielipiteitä kenenkään ennakolta estämättä".

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valtiovalta ei pyri aktiivisesti rajoittamaan kenenkään kansalaisen mielipiteen ilmaisuvapautta, ja estää ja rankaisee kansalaisiaan mikäli nämä yrittävät vaientaa toistensa mielipiteitä laittomilla keinoilla. Edes tässä ei aina onnistuta läntisissä sivistysvaltioissakaan, kuten esim. Pim Fortuynin poliittinen murha osoittaa. Monissa kolmannen maailman valtioissa politiikka on vielä huomattavasti suoraviivaisempaa.

Vaikka suorasta fyysisestä väkivallasta pidättäydyttäisiinkin, jäljelle jää vielä valtavasti erilaisia tapoja kiusata ja kiristää väärien mielipiteiden esittäjä hiljaiseksi. Viittaan vanhaan kirjoitukseeni aiheesta. Sosiaalinen hyljeksintä on yksi tehokkaimmista. Jos vaimo ottaa eron, töistä saa potkut ja pelikoneidenkin luona ikään kuin vältellään niin alkaa kovempikin jätkä miettiä mielipiteidensä hintaa.

Tehokkain tapa välttää sanomisistaan vastuuseen joutumista on kirjoittaa nimimerkillä. Tästä johtuen nimimerkillä kirjoitettuja mielipiteitä ei yleensä oteta kovin vakavasti. Lisäksi anonymiteetti ei ole koskaan sataprosenttisen varma.

Digitaalinen tiedonvälitys ovat osaltaan vapauttanut mielipiteenilmaisua. On kuitenkin naiivia olettaa, että internet tai muut digitaaliset viestimet olisivat jokin oma kokonaan erillinen universuminsa. Digitaalinen maailma on vain fyysisen jatke. Näppäimistön takana istuvan lihakasan henkilöllisyys voidaan selvittää ja tämän jälkeen hänen ruumiinsa voidaan rikkoa tai ainakin kiusata hiljaiseksi.

Näin on aina ollut ja tulee olemaan niin kauan kuin mielipiteen esittäjät ovat osa fyysistä maailmaa. Jos mielipiteistään joutuu kantamaan vastuun, kaikkea ei voi sanoa ääneen.

(Tähän kirjoitukseen ajatuksia herätti osaltaan Ilkka Kokkarisen tapaus, joka on herättänyt keskustelua muuallakin. Pohdintani on kuitenkin yleisluontoisempaa. En halua tällä kirjoituksella millään tapaa lähteä arvailemaan Kokkarisen motiiveja päätökselleen lopettaa bloggaaminen.
Ne tuntee vain hän itse.)

Asiakaspalvelua

Jokin aika sitten Tampereen Puhelin lähetti minulle laskun nettiturvapalvelusta, jota en ole tilannut. Tiedustelin asiasta sähköpostitse asiakaspalvelusta viime viikolla. Sain tänään lopulta vastauksena seuraavanlaisen viestin:

Hei!

Kysyitte laskusta 2602 41159. Kyseessä on siis hein?-elokuun nettiturvalasku. Mik?li teill? on jotain selvitett?v??
kyseisest? laskusta, ottakaa yhteytt? asiakaspalveluun.

Yst?v?llisin terveisin
Tampereen Puhelin Oy
Asiakaspalvelu

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Arkkitehtonisia vitsejä 2

Hotelli Tähtitorni. Hyvät ideat löytyvät usein yllättävän läheltä.

Kenen joukoissa seisot?

Useampiakin ajattelijoita on tuntunut kiinnostavan pyrkimys johtaa peliteoriasta (linkkaan englanninkieliseen Wikipediaan, koska suomenkielinen on vielä niin huono) käytännön elämään sovellettavia maksiimeja. Paremman maailman kirjoitus "Strategia" summaa lakoniseen tyyliin muutamia kirjoittajan havaitsemia käyttäytymismalleja.

Minulla on aiheesta epäselvä ajatus jota koitan nyt täsmentää. Korjatkaa. Luulen, että jokaisella ihmisellä on henkilökohtainen (joko tietoinen tai ei-tietoinen) allaolevan kuvion kaltainen joukko-opillinen kyhäelmä johon sijoittaa kaikki muut ihmiset.



Joukko A (harmaa) edustaa kaikkia olemassa olevia ihmisiä. Kaikki muut joukot ovat sen osajoukkoja. Joukko B (sininen) edustaa niitä ihmisiä joiden kanssa ollaan neutraalissa vuorovaikutuksessa yli jonkin tietyn raja-arvon. Joukko C (vihreä) on itselle tärkeiden ihmisten muodostama lähipiiri. Joukko D (punainen) on vihamielisten ihmisten joukko. Ihmiset voivat siirtyä joukosta toiseen rajapinnan yli.

Ihmisiä kohdellaan joukkonsa mukaisesti. Valtaosaa joukon A ihmisistä ei välttämättä edes koskaan tapaa. Suhtautuminen on neutraali, koska vuorovaikutusta on vain vähän tai ei lainkaan. Kontaktin ja vuorovaikutussuhteen syntyessä ihminen siirtyy joukosta A joukkoon B; esim. työkaveri tai vakiokapakan baarimikko. Joukon B kanssa vuorovaikutus on tyypillisesti matkimista eli vuorovaikutteista altruismia.

Joukkoihin C ja D pääsee mahdollisesti vuorovaikutuksen jatkuttua jonkin aikaa. Joukon C ihmisiä kohtaan käyttäydytään altruistisesti, eli heiltä siedetään ainakin jonkin verran kiukuttelua ja vihamielistä käytöstä kostamatta sitä. Ryhmän etua ajetaan jopa omalla kustannuksella. Esim: hyvät ystävät, perheenjäsenet. Huonon käytöksen jatkuessa riittävän pitkään ihminen siirtyy pois joukosta C neutraalille alueelle B.

Joukossa B sijaitsevien vihamielisesti käyttäytyvien ihmisten kanssa vuorovaikutusta tyypillisesti vältetään, ja he siirtyvät joukkoon A. Haitalliset ihmiset joiden kanssa on kuitenkin jostain syystä pakko olla vuorovaikutuksessa päätyvät vihamiesten joukkoon D. Toisensa D-joukoissa olevat ihmiset pyrkivät aktiivisesti vahingoittamaan toisiaan. Vihamielisen vuorovaikutuksen päättyessä tai muuttuessa positiiviseksi on mahdollista päästä pois joukosta D.

Tulkintoja: Jos valtaosa ihmisistä on hyväntahtoisia, joukko B kannattaa pitää niin suurena kuin mahdollista ja päinvastoin. Joukko D kannattaa pitää aina mahdollisimman pienenä. Joukko C:n optimaalinen koko on ongelma. Altruismi altistaa hyväksikäytölle, mutta on palkitsevaa luotettavien henkilöiden kanssa.

Koska maailma on sellainen kuin se on, yleinen stabiili elämänohje voisi kuulua näin: "Kohdatessasi uusia ihmisiä tee heille kuten toivoisit heidän tekevän sinulle - tämän jälkeen tee heille kuten he tekevät sinulle."

Lyhyesti: Ole kiltti, sen jälkeen matki.

Kekkosen leikkimökki

Seuraa anekdootti rakennustaiteen alalta. Kuvassa oleva klassistinen huvimaja sijaitsee Tamminiemen pihapiirissä. Keltainen väri kertoo säätyläisyydestä ja joonialaiset pylväät akateemisesta käyttötarkoituksesta (*). Päätykolmioon kultavärillä maalattu Ad Astra -tyylinen aurinko vihjailee alkavaan kansallisromanttiseen kauteen. En tiedä tarkkaa rakennusvuotta, mutta arvaisin suunnilleen aikaväliä 1870-1890.

Joka tapauksessa huvimaja on päärakennusta vanhempaa perua. 1904 valmistunut päärakennus edustaa tyyliltään jo selkeästi jugendia. Tässä mielessä syrjäiselle kallionnyppylälle jätetty klassistinen koirankoppi osoittaa lähestulkoon mielenilmausta; klassismille on näytetty arvoisensa paikka uusien tuulien puhaltaessa. Suurinta iljetystä on aina herättänyt juuri edellisen sukupolven luoma arkkitehtuuri.

Kyseisen rakennuksen näkeminen herätti minusta siinä määrin huvittuneisuutta, että oikein naureskelin ääneen. Sen siitä saa kun pilaa aivonsa opiskelemalla. Arkkitehtoniset vitsit ovat hauskoja etenkin sen takia, että ne ovat oikeastaan aina tahattomia aikaansaannoksia ja tekijänsä mielestä niissä ei ole mitään hauskaa. Jälkipolvet sitten tuomitsevat ja naureskelevat.

*) Huhujen mukaan rakennuksessa toimii Tietoisuuden Vapautuksen toimitus.

Moraalinen välipala

Kaukaisessa köyhässä maassa on miljoonia ihmisiä, jotka ovat välittömässä kuolemanvaarassa. Sinulle tarjotaan ainutlaatuinen tilaisuus auttaa heitä. Lahjoittamalla hyväntekeväisyyteen yhden euron voit pelastaa yhden ihmisen hengen. Mieti nyt, mikä on oma varallisuutesi.

Montako euroa lahjoittaisit? Jos summa on suurempi kuin nolla, miksi lahjoittaisit juuri täsmälleen sen suuruisen summan?

Tasainen kelkkamäki hautaan

Vähän aina nolottaa kertoa omista arvoistaan ja mielipiteistään, mutta olkoon nyt. Tuntuu kirvoittavan hyvää keskustelua kommenttipalstalle. Jatkan elämäntavoista. Pyrin kirjoittamaan kiltimmin tai ainakin neutraalimmin kuin edellisessä kirjoituksessa.

Luulen, että niin sanottu oravanpyörä josta monet kouristuksenomaisesti pyrkivät eroon on ainakin minulle lopulta kaikkein palkitsevin elämäntapa; säännöllisen rytmin mukainen työskentely elintason kartuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Onni on lopulta omistus- ja käyttöoikeutta erilaisiin esineisiin.

Toivoisin saavani tehdä ammatikseni jotain kohtuupalkkaista, melko yksipuolista ja kapea-alaista työtä jossa on vain vähän vaihtelua ja haasteita. Sellaiseen työhön pystyy kokemuksen turvin kehittämään selkeät rutiinit, joita toistamalla saa minimaalisella panostuksella aikaan keskinkertaista tai jopa hyvää tulosta. Se on tehokasta ja stressitöntä.

Ideaalitapauksessa loppu vapaa-aika täytetään ihmissuhteilla ja harrastuksilla. Tärkeintä on pitää elämä tasaisen täyteen buukattuna, rutiininomaisena ja yllätyksettömänä. Silloin ei ole yksinkertaisesti aikaa jäädä murehtimaan joutavia kun on oikeitakin asioita hoidettavana. Semmoista mukavan leppoisaa pikkuporvarillista elämää ilman mitään turhia kriisejä.

Elämänasenteeseen kannattaisi ympätä vielä jonkinasteinen neutraali välinpitämättömyys muiden kuin aivan lähimpään tuttavapiiriin kuuluvien ihmisten kärsimyksestä. Ei koko maailman murheita kannata ottaa kantaakseen, vaan parempi olisi kun jokainen keskittyisi vaan hoitamaan sitä omaa tonttiaan (jopa kirjaimellisesti). Näin tietysti valtaosa ihmisistä jo tekeekin.

Suunnilleen tällainen olisi karkea kuvaus ideaalista. Lueteltujen asioiden saavuttaminen on kuitenkin vaikeaa eikä onnistu kaikilta. Siksi ne ovat myös arvostettuja. En ole lainkaan varma, pystynkö saavuttamaan niitä omassa elämässäni, mutta aion yrittää.

Perimmäisten kysymysten äärellä

Joskus uutiset ovat ihan oikeasti viihdyttäviä. Helsingin Sanomat jatkaa:

Ottaako ensimmäinen kaiken?

Laulun sanoitus vei asiantuntijat peruskysymysten äärelle

Tilastouutisista, iltaa!

Muutama mielenkiintoinen Hesarin uutinen:

Lasten sukupuoli muuttaa vanhempien puoluekantaa

Lähes puolet kannattaa lahjakkaiden omaa opetusta

Inhimillistä taloustiedettä

Ei voi kuin todeta että yksilöt ovat typeriä, mutta massat viisaita.

Noin muuten mielestäni eräs hyvän uutisen ominaisuus on, että se sisältää tilastollista dataa ja mahdollisesti arvion kausaliteetista. Yksittäistapauksista uutisoinnilla on lähinnä viihdearvoa.