Laki ja järjestys

Laki on sääntökokoelma, jolla yritetään sanella yleisesti hyväksyttäviksi koettuja käyttäytymismalleja sen alaisuudessa eläville yksilöille. Lainmukaisuus ja -voimaisuus asetetaan usein tavoiteltavaksi, yhteiseksi ja selkeäksi päämääräksi käytännön toimissa. Onko lakia syytä pitää ehdottomana ohjenuorana, jonka mukaan toimia?

Laki on lopulta vain tekstidokumentti, joka kirjoitettu paperille tai nykyään biteiksi. Kuitenkin paperi voidaan polttaa tai repiä, tietokoneet voidaan rikkoa, lainoppineet voidaan murhata. Missä laki on sen jälkeen?

Sääntökokoelmana laki on näkökulma, kompromissi monien tahojen välillä. Tiettyjen lakikokoelmien alaisuudessa jotkin asiat jotka kiellettyjä, ovat toisaalla sallittuja. Ei ole ehdotonta oikeaa tai väärää. Kulloinenkin laki on on kulttuuri- ja aikasidonnainen kokonaisuus, jota voidaan muokata tarvittaessa. Muutostarpeiden ilmetessä lakia muutetaan.

Menneiltä vuosilta voidaan kaivaa esiin lakeja, jotka nykyajan näkökulmasta tarkasteltuna vaikuttavat mielettömiltä. Ei niin kauan sitten esimerkiksi homoseksuaalisuus on ollut lain mukaan mielisairaus tai rikos. Kieltolakia rikottiin yleisesti. Onko jokainen demokraattisesti, eduskunnan ja hallituksen kautta säädetty laki oikeudenmukainen? Jos ei, miksi ei?

Laki on aina vahvimman sanelema. Diktatuurissa se tarkoittaa kapeaa eliittiä, demokratiassa enemmistöä. Demokratian keinoin enemmistön on mahdollista orjuuttaa vähemmistöä. Tämä hyväksytään yleisesti, ainakin jos kuuluu enemmistöön. Ei ole muuta lakia kuin vahvimman laki.

Lainsäädännössä mielekästä on, että säädettyjä lakeja pystytään valvomaan. Tähän tarvitaan aina jokin väkivaltakoneisto. Lain rikkomisesta täytyy seurata rangaistus, jotta lakia kunnioitettaisiin. Lakeja, joita ei pystytä tai haluta valvoa, ei kannattaisi säätää koska ne heikentävät muidenkin lakien arvoa kansalaisten silmissä.

Koska parempaakaan ei ole tarjolla, katson että laki on hyvä ohjenuora ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Kaikista vajavaisuuksistaan huolimatta on hyvä, että on säädetty jokin sääntökokoelma jonka mukaan toimia. Jos sääntöjä ei voi muuttaa, täytyy pelata niillä säännöillä jotka ovat olemassa tai kärsiä seuraukset. Se luo selkeyttä.

Ilmainen mainos

En ehdi nyt kirjoittaa itse, mutta kehotan kohderyhmää lukemaan fi-libistä Mikko Ellilän kirjoituksen Anarkismista. Siinä on käsitelty ansiokkaan selkeästi poliittisten eturyhmien ja yhteisöjen vallankäytön dynamiikkaa.

PS. Internetyhteyteni kotona ei ole toiminut yli viikkoon. Kehotan kaikkia lukijoita välttämään viimeiseen asti asioimista Tampereen Puhelimen kanssa. Yhteyspalvelu tökkii, asiakaspalvelu on ruuhkaista ja kelvotonta, annettuja lupauksia ei pidetä ja lähetetään aiheettomia laskuja.

Keskinkertaisuuden evankeliumi

Olen käynyt taidemuseossa, koska tykkään katsella värikkäitä kuvia. Katsellessani vanhojen mestarien maalauksia koen ihailua neroutta ja valtavaa teknistä osaamista kohtaan, mutta taustalla myös tiettyä vastenmielisyyttä niitä luonutta maailmaa kohtaan.

Menneiden vuosisatojen taide jota usein niin vastuuttomasti ja varauksettomasti ihaillaan, on oikeastaan poikkeuksetta jonkin muinaisen valtakunnan harvalukuisen taitelijaeliitin harvalukuisen älymystön nautittavaksi tuottamaa. Iljettävää barbaarista pönötystä.

Aina toisinaan saa kuulla valituksen siitä, kuinka nykyaika ei arvosta enää ainutlaatuisuutta ja todellista neroutta. Nähdäkseni tähän liittyy aina jonkinlainen prinsessafantasia; halu kohota ylhäisessä yksinäisyydessään säihkymään moukkien likaisten massojen yläpuolelle säihkyvää, kirkasta valoa näyttämään.

Monen prinsessan mielestä prinsessan asemasta katoaa hohto jos kaikki muutkin saavat olla prinsessoja. Luulen, että juuri tästä on kysymys kulttuuriväen mekastamisessa. Eliitti haluaa puolustaa ikimuistoista perintöasemaansa vapaalta kilpailulta. Tämä koskee luonnollisesti myös muitakin aloja kuin taidetta, mutta taidan silti pysyä aiheessa.

Kulloisenkin nykytaiteen tilaa on jaksettu kauhistella kautta aikojen. Nykytaide tietysti onkin enimmäkseen silkkaa roskaa. Kelle tahansa keskinkertaisuudelle on mahdollista tuottaa kulttuurimateriaalia ja levittää sitä mielin määrin. Tämä on ainoastaan hyvä asia.

Määrä tuottaa laatua. Massakulttuurin riveistä kohoaa jatkuvasti enemmän helmiä, kuin yksikään renessanssinero olisi koskaan pystynyt kuvittelemaankaan. Taiteen demokratisoituminen etenee. Lähinnä teknologisen kehityksen ansiosta keskikertaisuudet voivat tuottaa valtavasti materiaalia toisille keskikertaisuuksille. Volyymi on mittaamattomasti arvokkaampaa kuin yhdenkään yksittäisen neron saavutukset.

Kaikki muuttuu paremmaksi. Oikeastaan mikä tahansa uusi on parempaa kuin vanha. Monesti on näin jopa ainoastaan laadullisesti, vaikka tuotantomäärät jätettäisiin arvioimatta. Määrillä arvioiden massatuotettu kulttuuri hakkaa kustannustehokkuudellaan jonkun hullun, kärsivän neron juovuksissa ja sydänverellään raapustaneet yksittäiskappaleet aivan koska tahansa. Tarjonnan moninaisuus on rikkautta.

Olen muuten keskinkertaisuus, ja oikeastaan ylpeä siitä.

Happiness

Purpose & Scopen kirjoituksissa asiat on esitetty miellyttävän selkeästi ja johdonmukaisesti. Simon uusin kirjoitus, Happiness, on niin hyvä että ansaitsee ehdottomasti linkittämisen. Maailma olisi melkoisesti parempi paikka jos ihmiset eläisivät vasemmanpuoleisen sarakkeen mukaisesti.

Kuitenkin lie katunut liian wähä pahaa tehneensä

Metsähallituksen suurpetosivuilta löytyy muuten arkisto, johon on talletettu petouutisia sanomalehdistä 1800- ja 1900-luvuilta. Luulen, että eräät tämän blogin lukijat osaavat arvostaa tällaista uutisointitapaa esteettisistä syistä.

Suosikkini: Leikkisä karhu, Karhu ampui itsensä, Järkyttäwä jahti Viitasaarella ja Rohkeita naisia. Ainakin voidaan todeta, että mielipidekirjoitukset eivät ole kauheasti 150 vuodessa muuttuneet.

Hahmolait

Kun kävelee päin tiiliseinää, havaintokokemus muuttuu etäisyyden mukaan. Esimerkiksi ensin havaitsee rakennuksen, sitten seinän. Seinää lähestyessä alkaa hahmottaa yksittäiset tiilet ja laastin. Lopulta voi havaita tiilien keskinäiset erot ja yksityiskohdat, tarkkanäköisimmät kenties tiilen pinnan rakeisuuden. Lopulta tulee seinä vastaan.

Herää kysymys, milloin joukko tiiliä muuttuu seinäksi eli millä ehdoilla osat muodostavat kokonaisuuden? Ihmisen tapoja hahmottaa ympäristöään tutkii mm. hahmopsykologia, jota Koffka ja kaverit kehittelivät muinaisella 20-luvulla. Hahmopsykologiaan sisältyy näköjään myös kaikenlaista hassua.

Lähinnä ammatillisista syistä kiinnostavimpia mielestäni ovat hahmolait (klikkaile "seuraava"), jotka kuvaavat tiettyjä säännönmukaisuuksia nähdyn kuvion osien ja kokonaisuuden hahmottamisesta. Kuvioiden hahmottamisessa esintyviä säännönmukaisuuksia käytetään yleisesti hyödyksi eri alojen visuaalisessa suunnittelussa.

Kaupungilla kävellessä havainnoitsija altistuu jatkuvalle visuaaliselle tykitykselle. Mainokset ja arkkitehtuuri ovat kenties katukuvassa näkyvimpiä elementtejä. Yleensä onnistuneiksi koetaan selkeät, helposti hahmotettavat ratkaisut. Niissä silmä kirjaimellisesti lepää.

Aiheeseen liittyen:

Flash-sovelluksia: Repetition & Contrast, Proximity & Alignment

Helposti hahmotettava mainos

Vaikeasti hahmotettava mainos

Varjotanssi, tuo luolavertauksen kaupallinen sovellus

Myös Matti on näköjään pohtinut kuvan hahmottamista.