Käytin aamupäivän esineiden siirtelemiseen asunnossani. Yritin sijoittaa ne siten, että valittujen esineiden joukko ja sen järjestys loisi havainnoitsijille positiivisia mielikuvia asunnostani ja minusta itsestäni. En tiedä, onnistuinko.
Asettelemalla sama joukko esineitä eri tavoilla voidaan luoda erilaisia mielikuvia. Tämä on tietenkin tykkäämiskysymys. Jokin tietty asetelma voi yhden havainnoitsijan mielestä olla esim. 'sekava', kun taas toisen havainnoitsijan mielestä 'luova'. Enemmistöllä on kuitenkin taipumus asetella esineitä ja tulkita asetelmia jokseenkin samaan tapaan.
Jos sana 'esine' tulkitaan väljästi (so. mikä tahansa fysikaalinen kappale), väitän että kaikki ihmisten välinen kommunikaatio on palautettavissa esineiden siirtelyyn. Esim. kielen käsite on toki abstrakti, mutta kaikki kielen käyttötavat palautuvat lopulta fysikaalisiin ilmiöihin. Välittääkseen informaatiota täytyy vaikkapa jännittää kasvolihaksiaan, värisyttää ilmaa äänihuulillaan, viittoa ele, painella merkkejä savitauluun jne. En ainakaan nyt keksi yhtään todellista kommunikaatiotapaa, joka olisi tämän ulkopuolella.
Kun signaalin muodostava fysikaalinen ilmiö on tuotettu, havainnoitsijan tehtäväksi jää käyttää aistejaan ärsykkeen rekisteröimiseen ja sen jälkeen muodostaa oma tulkintansa siitä. Prosessia voisi kuvata näin:
idea --> signaali --> tulkinta
Oletetaan, että kummankin osapuolen tarkoituksena on välittää idea mahdollisimman tarkasti. On kaksi asiaa, jotka voivat mennä pieleen: idean esittäjä muotoilee signaalin epätarkasti ja/tai havaitsija tulkitsee sen väärin tai epätarkasti.
Merkillepantavaa on että havaitsijalla ei ole minkäänlaista käsitystä esittäjän esittämästä ideasta, vaan ainoastaan esittäjän tuottama signaali. Signaali voi siis olla tosi, epätosi tai epätarkka ilman että havainnoitsija sitä tietää. Tulkinta täytyy muodostaa vain ja ainoastaan tuotettujen signaalien perusteella. Tahallaan väärän tai epätarkan signaalin tuottamista kutsutaan valehteluksi tai harhaanjohtamiseksi.
Harhaanjohtaminen ja valehtelu voidaan paljastaa vertailemalla useita samasta ideasta kertovia signaaleja ja etsimällä niistä ristiriitaisuuksia. Yhteisöllä on tässä tärkeä osansa. Valehtelemisesta kiinni jäämisestä rangaistaan ja tunnetun valehtelijan esittämiin signaaleihin aletaan suhtautua varauksella.
Esimerkkinä mieleeni tulee vangin vapauttaminen hyvän käytöksen perusteella. Päätöksen tekijällä ei voi mitenkään olla tietoa, onko vanki todella katunut tekojaan. Hän voi ainoastaan tarkkailla tämän käytöstä. Sovitaan tietyt kriteerit jotka määrittelevät hyvän käytöksen. Kun näiden annettujen rajaehtojen puitteissa vangin havaitaan siirtävän esineitä halutulla tavalla ja jättävän siirtämättä niitä sääntöjen vastaisilla tavoilla, hänen voidaan todeta käyttäytyvän hyvin.
Johtopäätös: Havaitsijan kannalta alkuperäisellä idealla sinänsä ei ole eikä edes voi olla mitään merkitystä. Vain tuotetut signaalit merkitsevät.
Tätä pitäisi ehkä vielä täsmentää. Kommentoikaa.
