Henkilökohtainen on poliittista

Ruumistinen ongelmanratkaisuprosessi etenee näin:

1. Otetaan selvää, kuka tai ketkä henkilöt tekevät päätöksen
2. Lahjotaan tai uhkaillaan henkilö(t) tekemään suotuisa päätös

Jos henkilö ei ole yhteistyöhaluinen hänet voidaan korvata toisella tai etsiä toinen yhteistyökumppani. Jos tämäkään ei ole mahdollista, täytyy epämieluisaan päätökseen alistua. Toistaiseksi.

Bongatkaa ilmiö. Ei ole vaikeaa.

Laatat

Timolta tarttui laattavimma. Spiraali ei ole välttämätön, vaan laatoista saa muodostettu myös sisäkkäisiä kehiä. Spiraali on kyllä kivemman näköinen.

Kehityspuu

Ajatellaan jotakin prosessia, jolla on useita mahdollisia lopputuloksia prosessin kuluessa tehdyistä valinnoista riippuen. Kehityspolkuja voisi havainnollistaa puumaisella graafilla, jossa pisteen sijainti x-akselilla kertoo laadullisista ominaisuuksista ja sijainti y-akselilla määrällisistä eroista. Puu on havainnollinen kuvaamaan sellaisia prosesseja, joissa kehityspolku haarautuu.

Esimerkki: Rapakuntoinen ihminen päättää ryhtyä mestaristason urheilijaksi jossakin lajissa. Ensi alkuun kaikenlainen harjoittelu tekee hyvää ja kunto nousee. Kun tietty taso on saavutettu, täytyy kuitenkin valita kohdistaako harjoittelun voimailulajeihin vai vaikkapa pallopeleihin. Edelleen, valittuaan pallopelit urheilijan pitää valita kohdentaako harjoittelunsa tennikseen vai jääkiekkoon. Valitun lajin sisällä tehdään vielä tarkempia valintoja tekniikasta.

Olennaista on se, että haarautumakohdassa tehty valinta sulkee pois toisen vaihtoehdon ja siitä haarautuvat lisäpolut. Huippuunsa treenattu tenniksenpelaaja osannee pelata kohtalaisesti sulkapalloa, mutta ei ole takuuvarmasti huipputason voimanostaja tai uimari. Minkä tahansa alan huipulla on pakko olla kuitenkin erinomainen peruskunto.

Polun pituuteen vaikuttavat erinäiset tekijät. Urheiluesimerkin puitteissa voidaan todeta, että tietynlaisella ruumiinrakenteella varustetusta henkilöstä tulee parempi juoksija kuin kiekonheittäjä. Jos tämä henkilö kuitenkin alkaa sinnikkäästi harjoittelemaan kiekonheittoa, hän tietenkin edistyy siinä mutta ei pääse kipuamaan puussa yhtä korkealle oksalle kuin jos olisikin valinnut juoksijan uran.

Teknisten ongelmien ratkaisussa joudutaan tekemään usein tällaisia kompromisseja. Asuinalue voidaan suunnitella vain tiettyyn rajaan asti viihtyisäksi, ekologiseksi sekä edulliseksi rakentaa. Raja saavutetaan ensimmäisessä haarakohdassa. Tämän jälkeen yhden ominaisuuden korostaminen alkaa tapahtua muiden kustannuksella. Klassinen esimerkki on panssarivaunu, joka on kompromissi tulivoiman, liikkuvuuden ja panssaroinnin suhteen.

Uusilla keksinnöillä ja innovaatioilla voidaan tietenkin muokata puuta. Jos keksitään vaikkapa uusi, kevyt ja kestävä materiaali niin voidaan saada lisättyä sekä nopeutta että suojaa panssarivaunuun. Uudistusten myötä haaraumakohdat siirtyvät puussa ylemmäs, oksat venyvät pidemmiksi ja siirtyvät lähemmäksi toisiaan.

Kunhan puhut

"What we've got here is failure to communicate... some men you just can't reach, so you get what we had here last week which is the way he wants it. Well, he gets it. And I don't like it any more than you men."

--Captain, Road Prison 36, Cool Hand Luke

Myyjän on edullista antaa kommunikaatiossa myyntiartikkelistaan mahdollisimman suotuisa kuva, joko liioittelemalla hyviä puolia tai vaikenemalla ja vähättelemällä huonoja puolia. Tämän tultua yleiseen tietoon seurauksena on, että mainoksiin aletaan suhtaudua varauksella. Tiettyjen artikkeleiden ei enää odotetakaan täyttävän kirjaimellisesti kaikkia annettuja lupauksia ja mielikuvia.

Rehellinen tai vaatimaton myyjä on tällaisessa tilanteessa alakynnessä. Jos pidetään yleisesti hyväksyttävänä, että todellisuus ei enää vastaakaan mainospuheita, täysin todenmukainen lausunto tulkitaan helposti osoitukseksi tuotteen ala-arvoisesta laadusta.

Tyypillisesti ilmiö esiintyy massamainonnassa, kun halutaan luoda kustannustehokkaasti suotuisa vaikutelma tuotteesta suurelle potentiaalisten ostajien joukkolle. Mitä suuremmista panoksista ja henkilökohtaisemmista kaupoista on kysymys, sitä tärkeämpään asemaan mainoksen ja myyntipuheen luotettavuus nousee.

Valkkaa yks kortti, ihan mikä tahansa

Joku tyyppi on varmaan joskus sanonut, että vaihtoehtojen määrä on samaa kuin valta. Olen jokseenkin samaa mieltä. Jos henkilöllä A on tietyssä tilanteessa valittavinaan vaihtoehdot 1 ja 2, mutta henkilöllä B vaihtoehdot 1, 2 ja 3, voidaan sanoa että henkilö B on paremmassa asemassa (yhtenevät vaihtoehdot oletetaan identtisiksi). Käytännössä valintatilanteet ovat harvoin näin yksinkertaisia. Ajatellaan vaikkapa lounasta.

Jos haluaa mennä ruokatunnilla lounaalle, voi valita useiden ravintoloiden joukosta: esimerkiksi mennä tavanomaiseen tapaan edulliseen opiskelijaruokalaan, syömään kerrankin herroiksi pihvipaikkaan tai käydä vaikkapa pizzalla tai kiinalaisessa. Näitä kaikkia valintoja voitaneen pitää mielekkäinä tietynlaisessa elämäntilanteessa.

Jos sen sijaan ehdottaisin kaverilleni, että syödäänkin tänään lounas lähimmästä roskalaatikosta, varastetaan eineksiä lähikaupasta tai kerjätään ohikulkijoilta almuja, uskon että minun oletettaisiin vitsailevan tai tulleen hulluksi. Toisenlaisessa elämäntilanteessa nämä olisivat kuitenkin aivan varteenotettavia vaihtoehtoja nälkiintymiselle.

Lisäksi voisin ehdottaa vaihtoehtoja, jotka kuulostaisivat nälkiintyneestäkin mielettömiltä. Tällaisia olisivat esimerkiksi ruuan asemesta kivien syöminen, alasti riisuuntuminen, itsensä siniseksi maalaaminen, järjetön mylviminen... jne. Vastaavia, täysin mielettömiä mutta silti toteuttamiskelpoisia tekoja voidaan keksiä loputtomiin. Mielettömyydestään huolimatta ne ovat joka tapauksessa vaihtoehtoja. Hullu saattaisi ne toteuttaakin ja olla jopa tyytyväinen.

Ongelmaksi muodostuu siis toteuttamiskelpoisten vaihtoehtojen joukon jakaminen mielekkäisiin ja mielettömiin. Raja ei ole mitenkään absoluuttinen.