Kekkosen konstit

Tietynlaiseen poliittiseen retoriikkaan liittyy olennaisesti ajatus, että sorto on väärin vain ja jos vain jos se kohdistuu omaan sisäryhmään. Muihin kohdistuva sorto ei ole välttämättä mitenkään tuomittavaa vaan toisinaan jopa toivottavaa.

Ajatus sivuaa erästä keskustelua kumoamattomista laeista. Esimerkki: Demokraattisessa järjestelmässä perustetaan puolue, joka pyrkii parlamentaarisin ja laillisin keinoin kaatamaan demokratian. Tämä on tietenkin paradoksi; jos taas vastatoimeksi säädetään metalaki joka rajaa laittomiksi tietynlaiset järjestelmän muuttamiseen tähtäävät lakiehdotukset, demokratiaa ollaan jo tuolloin rajoitettu.

Historia tuntee esimerkkitapauksia. Demokraattisesta päätöksestä diktatuuriin siirtymisestä tunnetuin lienee vuoden 1933 tapaus. Päinvastaisesta esimerkkinä löytyy vaikkapa Urho Kekkosen harjoittamat epädemokraattiset toimet demokratiaa uhkaavien poliittisten ääriryhmien vallan rajoittamiseksi.