Luentotilaisuus

Tällainen tuli postituslistalta (PDF):

ILMASTOMUUTOS
VAIKUTUS ARKKITEHTUURIIN JA RAKENTAMISEEN

AVOIN LUENTOTILAISUUS MAANANTAINA 3.9.2007
TAMPEREEN TEKNILLISEN YLIOPISTON
RAKENNUSTALON SALISSA RN 201

10.00 TILAISUUDEN AVAUS
Professori Kari Salonen, TTY, arkkitehtuurin osasto
10.15 ILMASTOMUUTOS GLOBAALINA ILMIÖNÄ
Tutkimuspäällikkö, dosentti Raino Heino, Ilmatieteen laitos
11.00 ILMASTOMUUTOS JA ARKKITEHDIN EKOLOGIA
Professori, arkkitehti SAFA Matti K. Mäkinen
12.00 Ruokailutauko
13.00 ILMASTOMUUTOKSEN VAIKUTUS RAKENNUSMATERIAALEIHIN JA RAKENTEISIIN
Ympäristöfyysikko, FM Pentti Kaasinen
14.00 ESIMERKKEJÄ ENERGIATEHOKKAISTA KORJAUSKOHTEISTA
Yliassistentti Harri Hagan, TTY, arkkitehtuurin osasto
14.45 Kahvitauko
15.00 ENERGIATULEVAISUUS
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu Oras Tynkkynen, Vihreät
15.45 KESKUSTELUA

Menisin paikalle, mutta olen itse saastuttamassa toisella puolella maapalloa. Tiedoksi kuitenkin kohderyhmälle.

Omaan nilkkaan

Pilasin nilkkani omatoimisesti. Nyt se on kolme senttiä normaalia paksumpi ja sitä jomottaa, eikä sille oikein voi varata painoa. Nilkkani on huono; näin on käynyt ennenkin. Tiedän kuitenkin että se paranee.

Viime syksynä törmäsin polkupyörällä asematunnelissa juoppoon. Lensin tangon yli ja sain käsivarteeni ruhjeita. Polkupyörän eturengas vääntyi. Juopon vaurioista ei ole dataa, sillä hän pakeni hirvittävästi mölisten potien ilmeistä syyllisyydentuntoa turmasta. Kuukauden kuluttua käsivarsi oli parantunut, mutta polkupyörä ei. Rengas oli edelleen vino.

Tuolloinkin haaveilin koneista, jotka korjaisivat itse itseään. Tässä mielessä niiden tulisi olla eräällä tavalla eläviä. Olisi hienoa, jos vaikkapa polkupyörän satulan juuressa olisi luukku, johon pudottamalla energiatabletin laite korjaisi itsensä. Jotakin muistimetallin tapaista, mutta vaivattomampaa.