Kuntarajoista ja asukkaista

Soininvaaran blogissa keskustellaan kuntaliitoksista ja erityisesti Turun ongelmista. Kommenttiketju tulvahti valtavaksi keskustelun siirryttyä maahanmuuttokysymyksiin. Humanitääristä maahanmuuttoa ei voitane pitää realistisesti Turun ongelmien pääsyynä, olkoonkin että sillä on epäilemättä osansa kokonaistilanteeseen. Soininvaara aloitti uudella kirjoituksellaan maahanmuuttokysymyksistä irrallisen keskustelun kaupunkipolitiikasta.

En tunne Turun tilannetta erityisen hyvin, enkä halua ottaa tässä kirjoituksessa kantaa tähän erityistapaukseen enkä maahanmuuttokysymyksiin. Käsittelen aihetta yleisemmällä tasolla.

Kuten kommenttiosastolla totesinkin, Soininvaara on aivan oikeassa siinä että kuntarajat luovat pahimmillaan tehottomuutta ja omituisia ratkaisuja etenkin maankäytön saralla (sama ongelma esiintyy kertaluokkaa pienempänä kuntien sisällä maanomistusrajojen yhteydessä). Tämä on seudullisen suunnittelun kannalta valitettavaa. Kuntien yhdistämiseen liittyy kuitenkin monia muitakin aspekteja kuin maankäytön tehostaminen.

Näistä tärkeimpiä on asukasrakenne, joka vaikuttaa hyvin voimakkaasti verotukseen sekä palveluihin kuten sosiaali- ja terveyssektoriin. Voi kuulostaa omahyväiseltä, mutta myönnän rehellisesti että haluaisin asua mieluiten kunnassa tai edes naapurustossa jossa on vain rikkaita asukkaita. Kovin moni ei tätä tietenkään ääneen myönnä, mutta muuttoliike puhuu karua kieltään.

Keskimääräistä hyvätuloisemmasta asukaspohjasta seuraa kunnalle kaikkea kivaa. Veroprosenttia voidaan pitää alempana, koska tulotaso on korkeampi. Rikkaat ovat myös, no, rikkaampia, terveempiä jne. ja kuormittavat siksi vähemmän sosiaali- ja terveyssektoria. Rikoksia ja ilkivaltaa esiintyy vähemmän. Tuloja on enemmän ja menoja vähemmän, jolloin voidaan taata hyvät ja toimivat peruspalvelut silloin kun joku niiden tarpeessa sattuu olemaan.

Keskimääräistä matalampituloinen asukaspohja johtaa taas päinvastaiseen kierteeseen. Juoppouden, velttouden ja hermoheikkouden vallitessa palveluiden tarvitsijoita on enemmän. Menot kasvavat. Alhaisempien keskimääräisten tulojen takia veroprosenttia joudutaan nostamaan. Tämä karkoittaa ne, jotka eniten veroja maksavat, naapurin puolelle edullisemman prosentin piiriin. Kaikki eivät ole Iloisia Veronmaksajia.

Asukkaita houkutellaan kannustimilla. Siksi on niin, että kunta joka huolehtii erityisen hyvin sosiaalisesta asuntotuotannosta, vanhustenhuollosta ja julkisista palveluista saa osakseen näiden tarpeessa olevia asukkaita. Eli ei niitä kaikista vakavaraisimpia.

Sen sijaan pitämällä tonttimaan hinta korkealla kaavoittamalla hitaasti, hajauttamalla yhdyskuntarakenne niin että on pakko olla varaa pitää autoa tai kahta, välttämällä sosiaalista asuntotuotantoa jne. saadaan kuntalaisiksi seulottua vain hyvätuloisia asukkaita.

Reilua tai ei, näin se menee tämänhetkisillä pelisäännöillä.

Pienet hallintoyksiköt ovat kaksitahoinen juttu. Ne ovat tuhoisia etenkin yhdyskuntarakenteen hajautumisen kannalta. Toisaalta ihmisten mahdollisuus vaikuttaa itse omiin asioihinsa kasvaa pienten hallintoyksikköjen myötä, mitä pidän myönteisenä. Mitään yksiselitteistä ratkaisua tuskin on.

Tästä kohtaa alkaa saivartelu.

Eräs mielenkiintoinen lähestymistapa (mitä tuskin tullaan näkemään) voisi olla kuntien itsemääräämisoikeuden kasvattaminen ja lakisääteisten velvoitteiden purkaminen. Valtiolla/maakuntatasolla säilytettäisiin vain liikennesuunnittelu. Siten henkilöt, jotka kannattavat tietynlaisia yhteiskunnallisia ideaaleja, voisivat muuttaa omiin kuntiinsa ja toteuttaa niitä siellä.

Ajatellaanpa vaikka että jokaisen eduskuntapuolueen (no ok, mikä ettei saman tien kaikkien ääriliikkeidenkin) jäsenistöille annettaisiin ikioma kunta. Paras tapa testata jonkin ideologian toimivuutta on testata sitä käytännössä; silloin todella nähtäisiin mihin minkäkin poliittisen agendan seuraaminen todellisuudessa johtaa. Veikkaanpa, että parissa vuodessa tarvittaisiin piikkilankaa rajoille ja rutkasti.

Ruumistinen ongelmanratkaisumetodi

1. Selvitetään kuka päättää asiasta
2. Koplataan asia johonkin toiseen tätä henkilöä koskevaan asiaan
3. Mielistellään ja/tai uhkaillaan henkilö tekemään suotuisa päätös