Heikkous

Inhimillisen heikkouden sietäminen on mielestäni yksi valitettavimmista yhteiskunnallisista tabuista. Jo heikkouden epäilys itsessä tai sen tunnustaminen tulkitaan heikkoudeksi.

Omien heikkouksiensa tunnustaminen ja siten palautteen kautta niiden korjaaminen on usein tuhoon tuomittu yritys. Jos tunnistaa omat heikkoutensa, myöntää ne ja pyrkii kehittämään niitä on varma keino tuottaa itselleen epäkelpo status.

Heikkouksien salaaminen on ennen kaikkea osa miesten maailmaa. Miehet oppivat jo nuoresta pitäen salaamaan heikkoutensa ja esittämään vahvaa. Tämä onkin tarpeen, koska työelämä tai naiset eivät juuri heikkoutta tai epävarmuutta mieheltä suvaitse. Miehet kilpailevat kaiken aikaa toisiaan vastaan statuksesta ja naisista, ja minkäänlaisen heikkouden osoittaminen voi turmella mahdollisuudet kilpailussa lopullisesti.

Rankaiseminen heikkouksien myöntämisestä on sikäli typerää, että se näkisin sen tehokkaimpana tapana korjata omia heikkouksiaan. Keskustelun herättäminen heikkouksista uhkaa myös paljastaa muiden heikkouksia. Siksi se on vaarallista ja tulee vaientaa.

Se toinen tapa on runnoa asiat läpi kusipäisellä itsevarmuudella ja sitten odotella jännät housussa miten mahtaa käydä. Tupla tai kuitti. Onnekkaat arvaajat palkitaan.

Parempi Maailma: Johtajuus

Kieli, käsitteet ja arkkitehtuuri

Arkkitehtuurin (tai minkä tahansa muunkaan asian) käsitteleminen luonnollisen kielen keinoin on toisinaan turhauttavaa. Luonnollisen kielen sumeudesta johtuen informaation välittäminen on vaikeaa jopa alan salakielen ja käsitteet sisäistäneiden kesken, saati sitten laajemmalle yleisölle. Hauskimmillaan sivullisen kannalta ohipuhuminen on tietenkin yleisönosasto- ja keskustelupalstoilla joilta jää talteen merkkijonoja tutkittavaksi.

Tällaisessa ajatustenvaihdossa kukaan harvemmin vaivautuu määrittelemään käsitteitä. Se onkin vaikeaa. Laatusanat, kuten esimerkiksi "vehreä ja kaupunkimainen", voidaan tulkita huomattavan eri tavoin riippuen lähestyykö puutarhakaupungin käsitettä Vanhasen vai Howardin näkökulmasta. Kun teksti lähtee kirjoittajalta, vastuu on lukijalla.

En usko olevani ainoa jota tämä ongelma on kiusannut. Kielen sumeuden problematiikka vaikeuttaa oikeastaan koko arkkitehtuurin mielekästä kritiikkiä ja teoriaa. Ehkä siksi niihin suhtaudutaankin ainakin tietyssä ammattikunnan osassa reippaalla huumorilla - on niitä jotka puhuvat ja niitä jotka tekevät. Tämä on tavallaan sääli, mutta oikeastaan väistämätöntä.

Informaation tarkentaminen eli matalammalle abstraktiotasolle siirtyminen eli arkkitehtuurin erillistapauksessa kuvien laatiminen on kuitenkin työlästä. Lisäksi se altistaa ajatukset nopeammin täsmällisemmälle kritiikille, mikä ei aina ole toivottavaa. Siksi asiat ovat niin kuin ovat. Etsitään optimaalista informaation esitystapaa, joka sitten heittelee virhearvioista johtuen suuntaan tai toiseen.

Abstrahoitujen kuvienkin esittämisessä on riskinsä. Beware the revision clouds!

Salpavaikutus

Kävelin suojatielle risteyksestä kääntyvän auton eteen, jolloin auto pysähtyi odottamaan. Auton perään muodostui nopeasti autojono joka tukki risteyksen toiseen suuntaan kulkevilta autoilta. Nämäkin autot alkoivat muodostaa jonoa jonka häntä ulottui kadunkulman taakse. Vaikka en rikkonutkaan mitään liikennesääntöä, tuntui jotenkin kohtuuttomalta että yhden jalankulkijan takia kaikkien niiden ihmisten matka hidastui.

En nähnyt kulman taakse, mutta mietin mitä tapahtuisi jos sinne jatkunut jono muodostaisi jonon seuraavaan risteykseen, joka muodostaisi jonon jälleen seuraavaan risteykseen... jne. Ikään kuin kaatuvat dominopalikat jonossa jossa jokainen dominopalikka on edellistä hieman suurempi. Kun ensimmäinen pieni palikka ei kaadu, eivät kaadu suuretkaan jonon hännillä. Syntyy mekanismi jossa pienellä voimalla voidaan hallita suurta. On/Off.

Mekaanisia sovelluksia: Vipu ja sen lukuisat sovellukset: lukko, salpa, hana

Elektroniikassa: rele, transistori

Yhteiskunnassa: keskitetty valta